Suomen lähikouluverkko on supistunut voimakkaasti ja negatiivinen väestökehitys tulee aiheuttamaan lukuisia haasteita esi- ja perusopetuksen järjestämiseen myös tulevaisuudessa.
Opetushallitus on väestöennusteisiin nojaten arvioinut, että jo alle kymmenen vuoden päästä peruskouluja on Suomessa lähes kolmanneksen vähemmän kuin nyt ja vuoteen 2040 mennessä peruskouluja olisi melkein puolet nykyistä vähemmän.
Huolestuttava kehitys on jo johtanut tilanteeseen, jossa lasten koulumatkat ovat pidentyneet varsinkin maamme maaseutualueilla. Eduskunnan kylätoimintaverkoston puheenjohtajana olen pyrkinyt pitämään näitä aiheita esillä eduskunnassa.
Jätimme tällä hallituskaudella osan Kylätoimintaverkoston edustajien kanssa yhteisen kirjallisen kysymyksen, jossa vaaditaan, että koulujen keskittymisen ja koulumatkojen kasvun vaikutukset lasten hyvinvointiin ja oppimistuloksiin on selvitettävä, jotta laajemmat yhteiskunnalliset vaikutukset voidaan ottaa huomioon kouluverkon suunnittelussa.
Vastauksessa todetaan, että opetustoimen näkökulmasta keskeinen tekijä kuntien uusia rahoitusperusteita arvioitaessa onkin tarve arvioida sivistyksellisten oikeuksien yhdenvertaista toteutumista koko maassa. Digitalisaation ja etäyhteyksiä hyödyntävän opetuksen mahdollistamisen kehittäminen ja resurssit ovat tärkeässä roolissa ja niihin onkin panostettu tällä hallituskaudella.
Sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen koko maassa, kohtuullisen pituiset koulumatkat ja oppilaiden hyvinvointi asuinpaikasta riippumatta ovat väestörakenteen muuttuessa keskeisiä kysymyksiä, joihin tulevien hallitusten on määrätietoisesti vastattava. Ratkaisuissa on aina huomioitava ensisijaisesti lapsen etu ja arvioitava päätösten vaikutuksia myös lasten ja nuorten terveyteen ja turvallisuuteen. Lähikoulu on usein koko yhteisön osallisuuden ja toiminnallisuuden keskus, sydän, jossa jokaisesta välitetään. Työ pienten lähikoulujen ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden puolesta jatkuu.