Palvelualojen ammattiliitto PAM on käynyt alkuvuoden neuvotteluja työnantajia edustavan Kaupan liiton kanssa palkoista ja työehdoista. Annan täyden tukeni palvelualojen työntekijöiden tavoitteille parempien palkkojen puolesta.
Entisenä kaupan myyjänä pienipalkkaisten ja naisvaltaisten palvelualojen tilanne on minulle erityisen tuttu. Nyt tilanne on hyvin akuutti, koska elämisen perustarpeet, kuten ruoka ja sähkö kallistuvat. Työnantajien on nyt tehtävä oma osuutensa, jotta kriisien ajasta päästään eteenpäin. Muuten työssäkäyvien köyhien määrä uhkaa Suomessa edelleen kasvaa.
Palvelualojen työntekijät todella tarvitsevat tuntuvat palkankorotukset. Palkkojen nostamisen lisäksi palvelualojen työntekijät tarvitsevat muitakin parannuksia työelämäänsä.
Tiedän, että kymmeniä vuosia palvelualojen työtä on osa-aikaistettu ja silputtu. Osa-aikatyö voi olla oma valinta, mutta pienipalkkaisilla aloilla vastentahtoinen osa-aikatyö on erityisesti naisilla yleistä. Palkalla kun ei tule toimeen.
Lisäksi työ on monesti jaksotettu työntekijän kannalta hullusti, mikä näkyy siinäkin, että perhettä ja työtä on vaikea sovittaa yhteen. Perheen kanssa ei jää tarpeeksi yhteistä aikaa.
Palvelualat jäävätkin monesti katveeseen, kun perheen ja työn yhteensovittamisesta puhutaan. Tämä näkyy perheen ja työn yhteensovittamisesta käydyissä keskusteluissa, joissa vallitsee edelleen monesti keskiluokkainen näkökulma, eli työ on säännöllistä, virka-aikaan tehtävää, työajat joustavat ja etätyötä voi tehdä.
Palvelualoilla perheen ja työn yhteensovittaminen on kuitenkin mutkikasta, kun työtä tehdään kaikkina vuorokaudenaikoina, työvuorot ovat epäsäännöllisiä ja tieto niistä tulee lyhyellä varoitusajalla.
Jotta erilaisia hoivavastuita omaavat voivat tehdä töitä palvelualoilla, työntekijät tarvitsevat lisää joustoja työaikoihin ja paremmin elämiseen riittävän palkan, mutta myös paremmin toimivia palveluita yhteiskunnalta.
Olen tehnyt yhdessä Veronika Honkasalon kanssa lakialoitteen pienten koululaisten vuorohoidon saamiseksi. Monelta jää työ ymmärrettävästi vastaanottamatta, jos se tarkoittaa sitä, että ekaluokkalainen on jätettävä yksin yövuoron ajaksi kotiin. Myös vuoropäivähoidon saatavuudessa on paljon parantamisen varaa.
Myöskin keskustelu kotihoidon tuesta käydään monesti kovin keskiluokkaisesta näkökulmasta. Jos poistamme sen, mutta emme anna mitään tilalle, tiputamme vain osan vanhemmista, eli pääsääntöisesti äideistä, toisten etuuksien piiriin. Järkevämpää on kuunnella niitä, joilla on erityisen vaikea yhdistää perhe ja työ ja katsoa, mitä voimme tehdä paremmin.
Sipilän hallituksen tekemää kauppojen aukioloaikojen vapauttamista ei juuri ajateltu naisvaltaisen alan pienipalkkaisten työntekijöiden ja heidän perheidensä näkökulmasta.
Sukupuoli- ja lapsivaikutukset jäivät arvioimatta sekä se, minkälaisia palveluita epäsäännöllisen ja kaikkina vuorokaudenaikoina tehtävän työn merkittävä lisääntyminen vaatii yhteiskunnalta. PAMin kyselyistä tiedämme, että pikkulapsiarki vaikeutui monilla.