Pidin eilen puheen eduskunnan täysistunnossa, missä käsiteltiin suojelutyölakia.
Nostin esille, että tässä asiassa meidän on katsottava tätä päivää kauemmas.
Meidän päättäjien velvollisuus on miettiä sitä, miksi olemme joutuneet tähän tilanteeseen. Tämä ei ole tippunut yhtäkkiä taivaasta syliimme, vaan on pitkän historiallisen kehityksen tulos. Taustalla on valitettavasti ajattelumalleja, jossa julkisen sektorin merkitystä taloudelle ja tuottavuudelle ei haluta tunnistaa.
Kyse on myös mitä suuremmassa määrin sukupuolesta.
Monet poliittiset toimet ovat osoittaneet, ettei naisvaltaisia aloja nähdä yhtä tärkeinä ja tuottavina kuin miesvaltaisia aloja. Meidän on vihdoinkin haastettava ajatus taloudesta, jossa naisvaltaisen julkisen sektorin alat nähdään pelkkinä kuluerinä, joille on täysin oikeutettua maksaa vähemmän ja joilla työtä tehdään pelkästä kutsumuksesta.
Ei se näin saa mennä, jos haluamme puuttua sote-alan yhä kasvavaan työvoimapulaan. Meidän on kuunneltava työntekijöitä siinä, että potilasturvallisuus vaarantuu jokaikinen päivä riittämättömien resurssien vuoksi.
Näin on ollut jo liian pitkään ja siksi meidän tehtävä on omalta osaltamme huolehtia sote-alan oikeudenmukaisen palkkauksen toteutumisesta, työssäjaksamisesta ja laadukkaasta koulutuksesta. Nyt on viimeinen hetki avata silmät ja nähdä julkisen sektorin merkitys taloudelle ja haastettava oikeistolainen talouspuhe. Naisvaltainen julkinen sektori on talouden moottori siinä missä yrityksetkin.
Nostin puheessani esiin, että hallituksen esitys on monin tavoin ongelmallinen. Se ei ole riittävän tarkkarajainen, vaan sisältää laajan listan toimintoja, joihin potilasturvatyötä voidaan määrätä. Nyt esitys ei tosiasiassa rajaudu selkeästi ihmishenkiä uhkaavaan tilanteeseen, vaikka sillä esitystä perustellaan.
Voin sanoa, että minulle on myös todella ongelmallista kajota lakko-oikeuteen lainsäädännöllä. Haluan vahvasti painottaa sitä, että kyse on työelämän perusoikeudesta ja ihmisoikeudesta. Vielä ongelmallisempaa on rajata tätä kaikille työntekijöille pyhää oikeutta varmuuden vuoksi, niin kuin hallituksen esityksessä sen nykyisessä muodossa tehdään.
Vasemmistolaisena haluan painottaa sitäkin, että lakko-oikeudessa on kyse myös neuvottelujen heikomman osapuolen suojelusta ja valtasuhteiden tasapainottamisesta. Lakko-oikeutta on puolustettava, jos haluaa puolustaa demokraattista yhteiskuntaa. Lakko-oikeutta on puolustettava, jos haluaa yhteiskunnan, jossa hierarkiassa ylemmät eivät vain kyykytä heikoimmassa asemassa olevia. Lakko-oikeudella on historiassa ollut ja on edelleen merkittävä asema työntekijöiden aseman parantamisessa.
En voi myöskään mitenkään ymmärtää tai hyväksyä ajatusta siitä, että jopa irtisanoutuneet voidaan pakottaa töihin. Miten tällainen voisi olla edes käytännön tosi elämässä mahdollista ilman, että ihmisen vapauteen ja perusoikeuksiin kajotaan?
Ja meidän on myös kysyttävä itseltämme, että miten tämä kaikki tulee vaikuttamaan alan työntekijöiden hyvinvointiin ja alan vetovoimaan? Tuskin myönteisesti ja lakiesitystä on kutsuttu jopa orjalaiksi.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on ilmoittanut, että me emme voi tätä lakia tässä muodossa hyväksyä. Tietysti ihmisten hengen ja terveyden turvaaminen on meille kaikille ykkösasia, mutta voimmeko oikeasti pakottaa ketään töihin, vaikka säätäisimme eduskunnassa minkälaisia lakeja tahansa? Joka tapauksessa minustakin tärkeintä olisi nyt saada sopu aikaan ja se onnistuu parhaiten oikeudenmukaisella palkkaratkaisuilla, ei hoitajien lakko-oikeutta murtamalla.
Haluan muistuttaa siitä, että vasemmistoliitto on johdonmukaisesti seissyt naisvaltaisen julkisen sektorin puolella. Tämä on viime vuosina näkynyt esimerkiksi kilpailukykysopimuksen vastustamisena. Siinäkin me jäimme yksin puolustamaan muun muassa hoitajien lomarahoja.
Vaikka paljon päätetään työmarkkinapöydissä, me poliittiset päättäjät emme voi kiertää vastuutamme julkisen sektorin tilanteen tai ylipäätään työelämän haasteiden korjaamisessa.
Valitettavasti minunkin oli tänään eduskunnassa sanottava ääneen se, että kun on ollut kyse esimerkiksi hävittäjien hankkimisesta, pankkien pelastamisesta tai vaikkapa sähköyhtiöiden riskien sosialisoinnista, niin rahaa on löytynyt miljardeja miljardien päälle. Mutta kun on kyse aidosti ihmisten elämää ja terveyttä varjelevasta hoitotyöstä, niin sitä rahaa ei enää löydykään mistään.
Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin meidän päättäjien arvovalinnoista kaikilla päätöksenteon tasoilla.
Eilen Turun yliopiston työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen sanoi Ylen haastattelussa, että käräjäoikeuden turvaamispäätös tarkoittaa sitä, että potilasturvallisuuslain käsittelyä ei voida viedä eteenpäin, koska valtiovallalla ei ole enää perustetta puuttua työtaisteluvapauteen. Sellaista työtaistelua ei ole, mihin lakia tarvittaisiin. Siksi kysynkin, että miksi tätä lakiesitystä edelleen viedään eteenpäin?
Lopuksi totesin puheessani, että en voi tätä nyt käsittelyssä olevaa lakiesitystä hyväksyä.