Valtiovarainministeri Saarikko ehdotti elokuun alussa ylimääräistä lapsilisää, joka maksettaisi kaikista lapsista joulukuussa. Tämä on mielestäni hyvä ehdotus. Lapsilisien ylimääräisiä maksupäiviä lapsijärjestöt ehdottivat jo koronakriisin alkuvaiheessa.
Saarikko tarkensi myöhemmin, että ylimääräisen lapsilisän saisivat myös toimeentulotukea saavat perheet, joilta se nyt leikkaantuu pois. Tämä oli tärkeä tarkennus. Haluan muistuttaa myös siitä, että olen tehnyt kolme kertaa lakialoitteen, että myös toimeentulotukea saavien perheiden on lapsilisänsä pysyvästi saatava.
Saarikon ehdotus on herättänyt yleisempääkin keskustelua lapsilisistä. Osa on ollut jopa sitä mieltä, että lapsilisää ei pitäisi maksaa kuin pienituloisille. Tämä ajatus on monella tavalla ongelmallinen. Lapsilisien tarkoitus ei ole tehdä yleistä tulontasauspolitiikka, vaan tasata eroja lapsettomien ja lapsiperheiden välillä. Lisäksi sosiaalipolitiikka, jossa panostetaan kaikkiin, esimerkiksi kaikille lapsiperheille annettavien lapsilisien muodossa, on lisännyt hyvinvointia ja tasa-arvoa enemmän kuin tarveharkintainen köyhäinapu.
On selvää, että kaikille lapsiperheille suunnattujen etuuksien lisäksi tarvitsemme myös kohdennettuja toimia, jotka ottavat huomioon lapsiperheiden erilaiset tilanteet ja perheiden moninaisuuden. Perhevapaauudistus on tästäkin näkökulmasta yksi hallituksen tärkeimpiä uudistuksia, sillä se toi lukuisia parannuksia perheiden monimuotoisuuden näkökulmasta.
On myös muistettava, että lapsilisä on kriteereiltään yksinkertainen tukimuoto. Sosiaaliturvauudistuksessa sosiaaliturvajärjestelmää on tarkoitus muuttaa yksinkertaisemmaksi ja käyttäjilleen helpommaksi. Siinäkin mielessä lapsilisien muuttaminen tarveharkintaiseksi veisi täysin väärään suuntaan. Sehän vain lisäisi byrokratiaa ja ihmisten tippumista erilaisiksi väliinputoajiksi. On hyvä muistaa sekin, että työssäkäyvien köyhyys on Suomessa nimenomaan lapsiperheitä koskeva asia.
Sosiaaliturvaa uudistaessa on siis säilytettävä se, mikä toimii. Lapsilisissä on toki myös korjattavaa. Yksi on jo aiemmin mainittu ongelma, joka koskee toimeentulotuen saajia. Tämän lisäksi olen tehnyt lakialoitteen siitä, että lapsilisää on maksettava siihen asti, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Tämä olisi tärkeä kädenojennus teini-ikäisten lasten perheille, jotka monesti jäävät perhepolitiikassa ja yhteiskunnan tukiverkoissa vähän paitsioon.
Yhteiskunnan tukiverkkojen kehittämisessä ja perhepoliittisissa toimissa keskitytään monesti pikkulapsivaiheeseen. Tämä onkin erittäin tärkeää, mutta myös teini-ikäisten perheet ovat lapsiperheitä ja tämä vaihe on monessa perheessä myös monenlaisia myrskyjä ja taloudellisia huolia täynnä.
Yksi suurimpia lapsilisien ongelmia on niiden reaaliarvon romahtaminen viimeisinä vuosikymmeninä.
Lapsilisien keskimääräinen reaaliarvo oli vuonna 2020 noin 19 prosenttia alempi kuin vuonna 2000. Jos verrattaan 1990-lukuun, romahdus on huomattavasti suurempi.
Nyt kun ruuan ja energian hinta nousee, on hyvä muistaa, että 1990-luvun järkyttävässä lamassa lapsiperheillä oli sentään ostovoimaltaan huomattavasti paremmat lapsilisät. Lapsilisien indeksiin sitominen on tärkeää, mutta se ei yksinään riitä. Tarvitaan myös tasokorotuksia.