Muutosten kevään keskellä on tärkeä pitää kiinni hyvinvointivaltiosta ja kehittää sitä paremmaksi meille kaikille. Tätä päämäärää emme saa unohtaa kaiken Nato-kohinan keskelläkään. Tämä on myös turvallisuuskysymys. Olinkin erittäin iloinen, kun viime viikolla saimme kuulla, että lastensuojelulain kokonaisuudistusta aletaan valmistella.
Lastensuojelulain kokonaisuudistusta on suositellut vahvasti myös lapsiasiavaltuutettu kertomuksessaan eduskunnalle. Lapsiasiavaltuutetun kertomusta käsitellään tänään eduskunnassa.
Nykyinen lastensuojelulaki on säädetty 15 vuotta sitten. Sen jälkeen siihen on tehty useita muutoksia. Ongelmana on kuitenkin, että laki on repaleinen ja sen ymmärtäminen on monelle asiantuntijallekin vaikeaa. Tämä on hälyttävää, koska valtiolla on velvollisuus suojella lapsia ja järjestää turvallinen kasvuympäristö.
Erityisesti teini-ikäisten kiireelliset sijoitukset ovat lisääntyneet koko ajan. Professori Heikki Hiilamo onkin todennut, että ” Suomesta on vaikea löytää yhtään pahoinvointia kuvaavaa indikaattoria, joka olisi kohonnut yhtä johdonmukaisesti ja yhtä kauan talouslamoista ja nousukausista, globalisaatiosta ja digitalisaatiosta, tutkimuksesta ja kehittämistyöstä huolimatta.”
Monet lapsipolitiikan asiantuntijat ovat vaatineet, että lain uudistamisen yhteydessä meidän on käytävä keskustelua siitä, miten näemme lastensuojelun tehtävän nykyisessä maailmassa. On siis mietittävä myös lastensuojelun suhdetta muihin palveluihin. Yksi aivan oleellinen asia on päihde- ja mielenterveyspalveluiden heikko saatavuus. Ei ole oikein, että psyykkisesti sairaita lapsia sijoitetaan pois kotoaan sen vuoksi, että heille ei pystytä järjestämään mielenterveyspalveluita. Sijoituksilla ei voi korvata mielenterveyspalveluita ja muuta terveydenhuoltoa.
Perhe on aina kokonaisuus, joten lasten palveluiden lisäksi on katsottava myös aikuisten palveluita ja sitä, miten niistä tehdään lapsilähtöisiä. Jos lapsiperheen aikuinen on esimerkiksi psykiatrisen osastohoidon piirissä, on aina selvitettävä, miten hänen lapsensa voivat. On myös itsestään selvää, että kun aikuiset eivät saa apua, tämä heijastuu suoraan heidän lapsiinsa.
Monesti ongelmat kasaantuvat ja siirtyvät sukupolvelta toiselle. Nykyistä toimivammat lasten ja perheiden palvelut, aikuisten terveys- ja sosiaalipalvelut sekä tietysti hyvin resursoitu ja laadukas lastensuojelu ovat siis avaintekijöitä myös ylisukupolviseen huono-osaisuuteen puuttumisessa.
Lisäksi lastensuojelun resursseista puhuttaessa on hyvä muistaa sekin, että lasten sijoituksilla tehdään voittoa, ja lastensuojelulaitokset keskittyvät vauhdilla suurille hoivayhtiöille. Tässäkin meidän on kysyttävä, onko peruspalveluilla tehtävä bisnes eettisesti oikein.