Huhtikuun lopussa on jälleen aika suoda ajatus sotiemme veteraaneille. Suomen puolustusvoimien toistaiseksi viimeisin sotapäivä on ollut 27.4.1945, jolloin päättyi Suomen osuus toisessa maailmansodassa ja viimeisetkin saksalaissotilaat vetäytyivät rajojemme ulkopuolelle. Kolme vuosikymmentä myöhemmin aloimme samalla päivämäärällä viettää kansallista veteraanipäivää sotiemme veteraanien muistoksi.
Tänä päivänä on jäljellä enää muutama tuhat sotiimme osallistunutta veteraania, ja he kaikki ovat jo yli 90-vuotiaita. Joukko harvenee vuosi vuodelta.
Veteraanimme ovat jättäneet meille jälkipolville arvokkaan perinnön, itsenäisen ja vapaan Suomen. Suomen itsenäisyys ei tullut ilmaiseksi, eikä sen säilyttäminen ole ollut itsestäänselvyys. Rauhan rakentaminen, sen säilyttäminen ja kansojen välisen ystävyyden vaaliminen on jatkuva prosessi. Ihmisten välinen tasa-arvo ja vapaus ovat rauhan valttikortteja ja niiden edistämiseksi Suomi tekee arvokasta työtä myös kansainvälisesti.
Meidän on edelleen jatkettava rauhantyötä ja vaalittava sisäistä turvallisuuttamme. Mikään sotilasliitto ei yksin takaa rauhaa, vaan meidän on itse huolehdittava omista turvatakuistamme ja pidettävä kiinni niin uskottavasta omasta puolustuksesta kuin vahvasta maanpuolustustahdosta. Myös huoltovarmuudesta kuten energia- ja elintarvikeomavaraisuudesta tulee huolehtia, jotta kriiseistä selvitään.
Sodan päättymisen jälkeen sotaveteraanimme osallistuivat myös jälleenrakennukseen ja taloudellisen hyvinvoinnin luomiseen. Suomalainen demokraattinen hyvinvointivaltio rakentui ajatukselle, että jokaisesta pidetään huolta. Niinpä voimme tällä hetkellä nauttia laajoista julkisista palveluista, kattavasta sosiaaliturvajärjestelmästä ja laadukkaasta koulutuksesta.
Koko kansan hyvinvointi on samalla tärkeä sisäisen turvallisuuden tekijä. Työtä eriarvoisuuden kitkemiseksi, köyhyyden ja vähäosaisuuden lievittämiseksi ja sosiaali- ja terveyspalveluiden vahvistamiseksi tulee edelleen jatkaa.
Hyvinvointi- ja koulutuspalvelut eivät pyöri ilman hyvinvoivia työntekijöitä. Tällä hetkellä on käynnissä julkisen sektorin laajat työtaistelutoimet. Tuen lämpimästi hoitajien vaatimusta palkkaohjelmasta. Elintärkeät sote-alan työntekijät ovat palkankorotuksensa ansainneet, ja pitkittynyt työntekijäpula on koko yhteiskuntaa koskeva kriisi.
On sekä jäljellä olevien veteraanien että meidän kaikkien etu, että vaalimme sotien jälkeen alkunsa saanutta hyvinvointiyhteiskuntaa ja voimme elää ilman konfliktin pelkoa. Kun turvaamme kaikkien mahdollisuudet hyvään elämän, olemme yhdessä vahvempia kohtaamaan tulevaisuuden tuomia haasteita.