Tuen julkisen sektorin naisvaltaisten alojen palkkataistelua. Olen huolissani siitä, että lakon sovittelussa on ollut pitkä tauko, vaikka työntekijäpuoli on sanonut olevansa valmis neuvottelemaan.
Työnantajien on pikaisesti palattava neuvottelupöytään ja kannettava yhteiskuntavastuunsa. Jos hätä on kentällä todella niin suuri kuin työnantajat sanovat, niin eikö sitten kannattaisi neuvotella?
Entisenä pienipalkkaisena kaupan myyjänä todella samaistun palkkataistelua käyvien tilanteeseen.
Oli sitten kyse julkisen sektorin alojen palkkakuoppaan puuttumisesta tai yksityisten palvelualojen pienipalkkaisten työntekijöiden palkkojen parantamisesta, tuen asiaa täysin. Näitä aloja yhdistävät myös vaatimukset paremmista mahdollisuuksista vaikuttaa oman työn sisältöön ja työaikoihin ja muihin työoloihin. Yhdistävä tekijä on myös näiden alojen naisvaltaisuus, mikä todella herättää kysymyksiä tasa-arvon tilasta suomalaisilla työmarkkinoilla.
Haluan myös kiittää puolueeni kriittistä suhtautumusta ”pakkolakiin”, jolla työntekijöitä voisi pakottaa töihin myös lakon aikana.
Olen tosi iloinen, että ministeri Sarkkinen ilmoitti tällä viikolla hallituksen sote-ministeriryhmässä, että vasemmistoliitto ei ole valmis viemään hoitohenkilöstön ”pakkotyölakia” eteenpäin. Puolueessamme ajatellaan, että potilasturvallisuus tulee varmistaa neuvottelemalla suojelutyöstä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden yhä paheneva työvoimapula ja kuormittavat työolot ovat suuri turvallisuuskysymys, ei lakko.
Vaadin myös jo aiemmin palkkatasa-arvo-ohjelmaa ja kiitän, että myös vasemmistoliitto puolueena on laajan palkkaohjelman kannalla. Oikeudenmukainen palkkaus on ennen kaikkea ihmisoikeuskysymys, minkä vuoksi myös valtion on kannettava vastuunsa sen edistämisessä.