Viime viikolla maailma järkkyi myös meillä Suomessa, kun Venäjä lähti raakalaismaiseen hyökkäyssotaan Ukrainaan. Hyökkäys on täysin anteeksiantamaton. Tilanne on järkyttävä erityisesti Ukrainassa, mutta ymmärrän hyvin, että myös Suomessa monet ovat peloissaan ja ymmällään, mitä tämä kaikki tarkoittaa lyhyellä tai pidemmällä aikavälillä. Aina läsnä oleva epävarmuus on tässä ajassa erityisen suurta ja koettelee meidän kaikkien jaksamista.
Kriisin keskellä on tärkeä priorisoida ukrainalaisten auttaminen. Kuten kaikissa kriiseissä erityisen haavoittuvassa asemassa ovat esimerkiksi lapset ja vanhukset. On ollut sydäntä lämmittävää nähdä, kuinka nopeasti Suomessakin on organisoitu erilaisia keräyksiä ja tarvikeapua Ukrainaan erilaisten järjestöjen ja yksityishenkilöiden kautta. Ihmisten solidaarisuus ja myötätunto antavat myös toivoa ja valonpilkahduksia sodan aiheuttaman pimeyden keskelle.
Toivon pilkahduksia antavat myös Ukrainaa puolustavat ja sotaa vastustavat valtavat mielenosoitukset meillä ja maailmalla. Sotaa on vastustettu myös Venäjällä ja vasemmistoliiton puoluehallitus totesikin viime viikolla, että meidän on osoitettava tukemme myös heille. Putin käy nyt taistelua myös omia kansalaisiaan vastaan ajamalla Venäjän täysin nurkkaan.
Nyt on tärkeää painottaa myös sitä, että nykyinen tilanne ei oikeuta millään tavalla vihapuheeseen venäläisiä kohtaan. Tätä on hyvä painottaa myös lapsille, joista moni kohtaa venäläistaustaisia lapsia kouluissa ja harrastuksissa. Venäläistaustaisilla lapsilla ja heidän perheillään ei ole mitään tekemistä Putinin aloittaman sodan kanssa. Kaikenlainen vastakkainasettelu ja eripura hyödyttävät vain Putinin hallintoa. Meidän on tärkeä pitää yhtä, kuunnella ja keskustella.
Toivon kipinän ylläpitää myös EU:n yhtenäisyys Putinia vastaan. Vasemmistoliitossa kannatamme mahdollisimman kovia taloudellisia pakotteita Venäjää vastaan ja niistä on nyt tehty onnistuneita päätöksiä. Keskellä hyvin pelottavaltakin tuntuvaa aikaa on myös tärkeä painottaa sitä, että Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu sotilaallista uhkaa.
Nyt on entistäkin tärkeämpää pitää yllä arjen rutiineja ja huolehtia omasta jaksamisesta vaikka välillä uutisia säännöstelemällä sekä pitää yllä toivoa. Toivoa tuo myös maaliskuinen aurinko, joka jo hieman lämmittää. Me kaikki haluamme, että sota loppuu niin pian kuin mahdollista.