Eduskunnassa keskustellaan tänään energia- ja polttoainehinnoista.
Sähkön kalleus ja liikennepolttoaineiden pumppuhinnat aiheuttavatkin monelle perheelle taloudellista huolta. Yhä suurempi osa palkasta tai eläkkeestä menee välttämättömiin asumiskuluihin ja pakolliseen liikkumiseen omalla autolla, jolloin muista menoista, jopa ruoasta ja lääkkeistä tingitään. Näin ei voi olla.
Hallitus on tunnistanut hintojen noususta johtuvan ahdingon ja sopinut lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteistä tukeakseen hinnankorotuksista eniten kärsiviä. Hallitus antoi suosituksen, jonka mukaan sähkön hinnannoususta aiheutuneet kohonneet asumisen kulut otettaisiin huomioon toimeentulotukea myönnettäessä.
Työmatkakuluja helpotetaan, kun asunnon ja työpaikan välisen matkakuluvähennyksen enimmäismäärää korotetaan väliaikaisesti ja kilometrikohtaista matkakuluvähennystä korotetaan väliaikaisesti myös. Maatalousyrittäjien määräaikainen kiinteistöveron poisto on myös tervetullut täsmätoimi.
Kuitenkin moni kokee jäävänsä tukitoimien ulkopuolelle ja siksi nyt päätettyjen ja jo tehtyjen ratkaisujen lisäksi on etsittävä myös uusia keinoja perheiden tilanteen helpottamiseksi. Sosiaalinen luototus olisi tärkeä saada kaikkiin kuntiin, koska sekin voi auttaa pienituloisia ja vähävaraisia, jos sähkölaskut kohoavat äkillisesti.
On todella hienoa, että ministeriöissä valmistellaan juuri mallia, jolla voidaan tukea energian hintojen noususta kärsiviä kotitalouksia tulo- ja alueperusteisesti. On tärkeää, että syrjäseudulla asuvien tilanne otetaan vakavasti ja myönnetään se, että eri alueille tarvitaan erilaisia ratkaisuja.
Meidän on ymmärrettävä hintojen nousun globaalit syyt ja myös se, etteivät kaikki keinot ole toteutettavissa tehokkaasti siten, että ne kohdistuisivat juuri sinne, missä tukea eniten tarvittaisiin. Yksinkertaiselta kuulostava polttoaineveron alennus saattaisi laskea pumppuhintoja muutaman sentin tai sitten ei, mutta verotuloihin toimenpide vaikuttaisi todennäköisesti dramaattisesti ja johtaisi leikkauspaineisiin juurikin yhteiskuntamme kaikista heikoimmassa asemassa olevilta. Tätä emme voi vasemmistoliitossa hyväksyä.
Valtion taloudellinen tutkimuslaitos on arvioinut, että polttoaineen veronalennus hyödyttäisi eniten keski- ja hyvätuloisia. Perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja nyt-liike vaativat kuitenkin välikysymyksessä juuri alennusta polttoaineen ja sähkön verotukseen.
Silti en kiellä sitä, etteikö polttoainevero ole korkea ja etteikö auton tankkaus ketuttaisi myös allekirjoittanutta, sillä auto on omassakin taloudessa välttämätön ”paha” joukkoliikenteen puuttumisen ja toimimattomuuden vuoksi.
Koen, että toimet sähkön siirtohintojen alentamiseksi ovat olleet oikean suuntaista, mutta edelleen sähkönsiirtohinnoilla tehtäviä monopolivoittoja on leikattava. On kestämätöntä, että pienituloiset ihmiset joutuvat suuriin hankaluuksiin elämän välttämättömyyksien takia samalla, kun heidän selkärangastaan revitään suuria voittoja niille, joilla on jo rahaa ja vaurautta. Tätä ei voi ainakaan oikeudenmukaisuudella perustella.
Vasemmistoliitto haluaa reilun siirtymän ja tukea tavallisille ihmisille. Perussuomalaisia sen sijaan ei kiinnosta pienituloisten elämän edellytysten parantaminen: puolue ajaa talouspolitiikassa kokoomuksestakin oikealle.
Kestävän elämäntavan on oltava mahdollinen kaikille, ei harvoille.