Viikonloppuna uutisoitiin hätkähdyttävästä tutkimustuloksesta. Ennen koronaa vuonna 2019 kyselyyn vastanneista Palvelualojen ammattiliiton (PAM) jäsenistä 65 prosenttia koki jollakin tavalla ruokaturvattomuutta. Tällä tarkoitetaan sitä, että he olivat joutuneet yksipuolistamaan ruokaansa tai jopa jättämään aterioita väliin. Peräti kolmannes koki vakavaa ruokaturvattomuutta, jolloin tilanne on toistuva.
PAM on itse tehnyt myös korona-aikana kyselyitä jäsenilleen ja niistä piirtyy myös lohduton kuva. Jo valmiiksi pienipalkkaisilla palvelualoilla lomautukset ja irtisanomiset ovat tarkoittaneet sitä, että rahat eivät ole aina riittäneet edes ruokaan ja lääkkeisiin. Tämä ei kuulosta hyvinvointivaltiolta.
Helsingin ja Tampereen yliopistot toteuttavat siis yhdessä ammattiliitto PAM:in kanssa PAMEL-tutkimushanketta, jonka tavoitteena on selvittää palvelualojen työntekijöiden työtilannetta, tyytyväisyyttä töihin ja sen yhteyttä hyvinvointiin. Pidän tällaista tutkimusta vasemmistolaisena poliitikkona hyvin arvokkaana, sillä sen päämääränä on tuoda helposti marginaaliin jäävä työntekijäryhmä näkyväksi, antaa meille päättäjille tietoa sekä pienentää väestön eriarvoisuutta.
Marginaalin jääminen näkyy palvelualojen työntekijöiden kohdalla myös korona-aikaa. Voisi sanoa, että keskustelu on ollut melko keskiluokkaista siinä mielessä, että pienipalkkaisten työntekijöiden ääni on jäänyt liikaa taustalle. Myös ravintola-alan ja kulttuurialan rajoitusten vastakkainasettelu on ollut epäreilua. Myös ravintola-alan työntekijät kärsivät siitä, että ihmiset eivät pääse teattereihin ja live-keikoille, sillä se on suoraan yhteydessä myös ravintoloiden asiakasmääriin.
Uusista tutkimustuloksista lukiessani mietin sitä, että edelleen työelämästä ja siihen liittyvistä ilmiöistä, kuten perheen ja työn yhteensovittamisesta keskustellaan lähinnä kokoaikaista ja säännöllistä päivätyötä tekevien todellisuudesta käsin. Enemmän pitää puhua siitä arjesta, mitä PAMEL-tutkimus tuo esiin. Köyhyys koskettaa myös työssäkäyviä. Osa-aikatyö on monesti vastentahtoista riittämättömien tulojen vuoksi ja määräaikaiset työsuhteet tuovat elämään epävarmuutta. Turvaa ei myöskään tuo säästöt tai omaisuus, koska niitä ei ole.
Lisäksi työ on usein fyysisesti kuormittavaa vuorotyötä. Haluan olla mukana tekemässä tätä todellisuutta näkyväksi ja löytämässä ratkaisuja, jotka auttavat myös palvelualojen työntekijöitä esimerkiksi perusturvaa, työsuhteiden varmuutta ja vuorotyötä tekevien palveluita parantamalla.