Suomen historian ensimmäiset aluevaalit on nyt käyty ja kansa on puhunut. Raahen seutukunnasta saimme aluevaltuustoon seitsemän edustajaa, joiden harteilla lepää suuri vastuu ja myös suuret odotukset. Lupaukset lähipalveluiden kehittämisestä, sairaalan tulevaisuuden turvaamisesta, ihmisten oikea-aikaisesta hoitoonpääsystä ja laadukkaista vammais- ja vanhuspalveluista sekä sote-henkilöstön hyvinvoinnista odottavat nyt lunastamista. Olen luottavaisin mielin sen suhteen, että alueemme ensimmäiset aluevaltuutetut pystyvät tarvittaessa hedelmälliseen yhteistyöhön yli puoluerajojen, vaikka ideologisia näkemyserojakin ymmärrettävästi löytyy. Vaikka saimme täältä asiantuntevan seitsikon päättämään sote-palveluistamme, niin kokonaisuutena vaalitulokseen ei voi olla tyytyväinen.
Äänestysprosentti jäi koko maassa 47,5 prosenttiin ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella 48,1 prosenttiin. Raahen luku oli 47,6 prosenttia, vaikka puolueiden listoilta löytyi monipuolisesti sote-asioihin perehtyneitä ehdokkaita. Kampanjointi jäi ehkä koronan vuoksi vaisuksi tai sitten vaalien sisältö ja tärkeys jäivät epäselviksi. Joka tapauksessa on huolestuttavaa, jos alle puolet äänioikeutetuista käyttävät oikeuttaan. Herää kysymys, toteutuuko edustuksellinen demokratia, jos päättäjät edustavat äänioikeutettujen vähemmistöä ja suurimman yksinkertaisen enemmistön muodostaa hiljainen nukkuvien puolue?
Pohdin myös sitä, ketkä jäivät kotiin vaalipäivänä ja miksi? Eikö mielenterveyspalveluiden saatavuus, lääkäriin pääsy tai vanhushoiva kiinnostakaan kuntalaisten enemmistöä vai onko kotiin jäämisen syy politiikan uskottavuuden, puheiden ja tekojen ristiriita tai yksinkertaisesti vain se, ettei löydy sopivaa ehdokasta? Olipa äänestämättä jättämisen syyt mitkä tahansa, niin demokratian pelastamiseksi äänestysaktiivisuutta on saatava hilattua roimasti ylöspäin. Yksi huolestuttava viesti kentältä on ollut kokemus poliittisesta vaihtoehdottomuudesta. Koetaan, että kaikki puolueet ja toimijat muodostavat yhden ison harmaan massan ja ideologisia eroja ei juurikaan tunnisteta. Hallitusyhteistyössä äänestäjien kritiikki kohdistuu kompromisseihin ja puolueiden omien tavoitteiden haalistumiseen hallitusohjelmaan verrattuna.
Puolueiden sisällekin kuuluu moniäänisyys ja erilaisuuden hyväksyminen. Kaikkien ei tarvitse olla kaikista asioista samaa mieltä kuuluakseen samaan poliittiseen perheeseen. Tärkeintä on perimmäisten yhteisten arvojen jakaminen ja niiden puolustaminen. Lopuksi toivotan jokaiselle valituksi tulleelle aluevaltuutetulle ja varavaltuutetulle menestystä, rohkeutta ja viisautta tulevassa vaativassa työssänne. Teitä jokaista tarvitaan.