EU:n komission direktiiviehdotus rakennusten energiatehokkuusvaatimuksista tarkoittaisi pahimmillaan kymmenien tuhansien eurojen lisälaskua suomalaisille asunnonomistajille, joista 350 000 kuluu kolmeen alimpaan tuloluokkaan.
On sanomattakin selvää, että hyvätuloiset tulisivat selviämään kiristyvistä vaatimuksista, mutta kaikista pienituloisimmille kalliit pakkoinvestoinnit voisivat johtaa pahimmillaan omasta kodista luopumiseen.
Esityksellä olisi kustannusvaikutuksia niin omakotiasujille kuin asunto-osakeyhtiöissä asuville vuokralaisillekin.
Kyseessä on ehdotus, jonka mukaan jokaisen EU-maan on määriteltävä rakennuskannastaan energiatehokkuudeltaan heikoimmin suoriutuva 15 prosentin osuus, jonka seurauksena nykyiset energiatodistusluokitukset mitätöityisivät ja heikoin 15 prosenttia rakennuskannasta laskettaisiin suoraan G-luokkaan.
Esitys tarkoittaisi sitä, että jokaisessa EU-maassa rakennusten nykyisestä energiatehokkuudesta riippumatta rakennuskannan heikoin 15 prosentin osa saisi saman luokituksen. Tämä kuulostaa epäoikeudenmukaiselta ehdotukselta siitä näkökulmasta, että EU-maiden rakennusten energiatehokkuuksien välillä on jo lähtökohtaisesti suuria maakohtaisia eroja.
Vaikka kyse on vasta komission ehdotuksesta, eikä Suomi ole vielä muodostanut omaa kantaansa rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin, niin jo tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että ehdotus ei ole linjassa oikeudenmukaisen vihreän siirtymän tavoitteiden kanssa.
Ilmastotavoitteiden tulee toki olla määrätietoisia, mutta ne eivät saa johtaa pienituloisten asunnonomistajien tai vuokralaisten asumiskustannusten kohtuuttomaan kasvuun. Mikäli tällainen ehdotus menisi läpi, jota en toivo, tulisi alempiin tuloluokkaan kuuluvien pakkoinvestoinnit korvata täysimääräisesti EU:n vihreän siirtymän rahastosta.
”Esitys tarkoittaisi sitä, että jokaisessa EU-maassa rakennusten nykyisestä energiatehokkuudesta riippumatta rakennuskannan heikoin 15 prosentin osa saisi saman luokituksen.”
Uskon, että me täällä Suomessa ilman pakkoakin pyrimme mahdollisuuksiemme mukaan parantamaan asuntojemme energiatehokkuutta. Tästä pitää huolen sähkön ja lämmityspolttoaineiden jatkuva hinnan nousu ja korkeat sähkönsiirtohinnat.
Muistissa yhä on myös ns. paskalaki, jonka varjolla varsinkin vanhojen kiinteistöjen pienituloisia eläkeläisiä jopa huijattiin ostamaan ylihintaisia pienpuhdistamoja. Toivottavasti tämä direktiiviehdotus ei johda samanlaiseen holtittomaan ovelta ovelle kaupusteluun, jossa EU:n vaatimuksiin vedoten viedään pienituloisilta tuhkatkin pesästä.