Tällä viikolla vietetään mielenterveysviikkoa. Mielenterveysongelmista kärsivien joukko on hyvin moninainen ja tämä saakin miettimään, minkälaisista ongelmista kärsivät näkyvät eniten ja jääkö toisten ääni ja arjen ongelmat varjoon.
Yksi mielenterveyskeskustelussa marginaaliin jäävä ryhmä on työelämän ulkopuolella olevat ja vakavia mielenterveysongelmia sairastavat. Psykiatri Hannu Lauerma kertoi juuri Ylen haastattelussa olevansa erityisen huolissaan vakavimmin psykoottisesti sairaiden hoidosta. Nykyinen avohoitojärjestelmä perustuu potilaan omaan aktiivisuuteen, eikä se sovellu varsinkaan kaikille vakavasti sairaille. Lauerma muistutti myös tärkeästä asiasta sanoessaan, että vakavimmin sairaat eivät pysty puhumaan oman hoitonsa puolesta.
Karoliina Ahonen tutki väitöskirjassaan, kuinka Suomessa on onnistuttu turvaamaan vakaviin ja pitkäaikaisiin mielenterveysongelmiin sairastuneiden ihmisoikeudet. Hänen mukaansa mielenterveyskeskustelusta on unohdettu vakavasti sairaat ja sitä hallitsevat työssäkäyvät, keskiluokkaiset ihmiset. Tämä kertoo konkreettisesti siitä, kuinka työkeskeinen yhteiskuntamme on. Ahonen ja Lauerma tuntuvat olevan samoilla linjoilla siitä, että vakavasti sairaat eivät saa ääntänsä kuuluviin, eivätkä hallitse palvelujärjestelmän etikettiä. Avohoito ei ole onnistunut parantamaan vakavasti sairaiden tilannetta, kun sairaalahoitoa alettiin karsia.
Psyykkiset ongelmat voivat olla myös osa ylisukupolvista huono-osaisuutta. Ongelmat siirtyvät sukupolvelta toiselle, jos vanhemmat eivät saa apua ajoissa ongelmiinsa. Monesti ongelmat kasaantuvat samoihin perheisiin. Tämä on nähtävissä myös koronakriisin vaikutuksissa. Olisikin äärimmäisen tärkeää, että avun saanti mielenterveysongelmiin ei olisi niin vahvasti sidottu työ- tai opiskelukyvyn ylläpitoon, vaan kaikenlaisissa elämäntilanteissa apua olisi saatavilla helposti. Pitäisi olla sanomattakin selvää, että vanhempien avun saanti on tärkeää myös lapsen edun kannalta.
Vakavasti sairaiden unohtaminen kertoo yhteiskuntamme vimmaisesta halusta toistaa vaikeuksien kautta voittoon -tarinoita. Luemme mielellämme lehdistä elämäntarinoita, joissa mielenterveysongelmat on voitettu ja nyt jatketaan entistä vahvempina eteenpäin. Tällaisetkin tarinat ovat tärkeitä ja auttavat stigman purkamisessa. Toisaalta niihin on vaikea sovittaa elämäntarinoita, joissa mielenterveysongelma on hyvin pitkäaikainen, ehkä jopa lopun elämää mukana kulkeva. Tänä vuonna mielenterveysviikon teema on kohtaaminen. Meidän onkin mietittävä, miten onnistumme yhteiskunnassa kohtaamaan koko moninaisen mielenterveysongelmista kärsivien joukon.