Koulut alkoivat tänä syksynä historiallisessa ajankohdassa. Nyt koulutiensä aloittavat ekaluokkalaiset, joilla oppivelvollisuus jatkuu 18 ikävuoteen saakka. He eivät toki ole ainoita, sillä ensimmäinen ikäluokka, jota uudistus koskee, on vuonna 2005 syntyneet. He aloittavat nyt toisen asteen. Oppivelvollisuuden pidentäminen tarkoittaa ennen kaikkea lasten hyvinvoinnista huolehtimista. Myös me vanhemmat saamme entistä paremmin tukea, kun kasvatuskumppanuus kasvatusalan ammattilaisten kanssa jatkuu entistä pidempään entistä vahvempana.
Monissa perheissä myös toisen asteen maksuttomuus on suuri helpotus. Olen ollut huolissani vuonna 2004 syntyneistä nuorista, jotka ovat olleet viime lukukauden kymppiluokalla. He eivät nyt toista astetta aloittaessaan saa maksuttomia oppimateriaaleja, koska uudistus ei vielä koske heitä. Monissa kunnissa on kuitenkin tehty päätös, että myös nämä nuoret saavat maksuttomat materiaalit. Tämä on todella hienoa ja toivoisin tällaisia päätöksiä ympäri maan.
On hyvä muistaa etenkin, kun puhumme lapsista ja nuorista, että olemme edelleen keskellä kriisiä ja toipumisvaihe on vasta edessä. Kukaan ei vielä tiedä, minkälaisia pitkäaikaisia vaikutuksia koronalla on oppimiseen, mutta tutkimusta tehdään koko ajan.
Kouluhyvinvointi on laskenut jo useamman vuoden ennen koronaa, mutta korona on kiihdyttänyt valtavasti huolestuttavaa kehitystä. Kasvatustieteiden professori Katariina Salmela-Aro kertoi viime viikolla Ylelle, että erityisesti oppimiseen liittyvä into on laskenut. Lisäksi nuorten yksinäisyys on kasvanut hälyttävästi. Koulu-uupumus lisää riskiä masentua sekä keskeyttää koulutus. Oppiminen ja hyvinvointi kulkevat siis käsi kädessä. Tämä on tärkeä ymmärtää, jos haluamme kaikille lapsille tasa-arvoiset mahdollisuudet oppia ja mennä kohti omia unelmia.
Salmelan-Aron mukaan korona on vaikuttanut negatiivisesti etenkin haavoittuvassa asemassa olevien nuorten oppimiseen ja nyt on todella tehtävä töitä, että saamme kaikki samaan veneeseen. Tämän vuoksi lähiopetus on tärkeää, sillä etäopetus lisää eriarvoisuutta.
Olen iloinen siitä, että hallitus on antanut lisärahoitusta oppimisvajeen paikkaamiseen. Eriarvoisuuteen puuttuminen oli tämän hallituksen koulutuspolitiikan punainen lanka jo ennen koronaa ja se on todella sitä nytkin. Kunnilla on nyt suuri vastuu siinä, että rahat tosiaan käytetään oppimisvajeen kiinni kuromiseen, eikä omien leikkausten paikkaamiseen. Tällaista on valitettavasti myös kunnissa tapahtunut, eikä se ole hallituksen tahdon mukaista.