Ravintolat nousevat nykyään monesti lähinnä ongelmien kautta esille. Ne esitetään julkisessa keskustelussa paikkoina, joissa korona leviää vastuuttomien ihmisten toiminnan seurauksena.
On kuitenkin hyvä muistaa, että aina kun puhumme ravintoloista ja koronakriisistä, puhumme myös ihmisten työpaikoista ja toimeentulosta. Ravintola-alan työntekijät ovat myös monesti pienipalkkaisia, vaikka ovatkin alalle kouluttautuneita rautaisia ammattilaisia. Monet heistä ovat olleet alalla vuosikymmeniä. Matkailu- ja ravintola-ala on lisäksi myös vahvasti naisvaltainen.
Ravintola-alan työntekijät ja yrittäjät ovat eläneet korona-aikana hyvin erilaisia stressaavia ja epävarmuutta täynnä olevia vaiheita. Viime keväänä ammattiliitto PAM selvitti työntekijöiden tilannetta ja kyselyn tulokset olivat hurjaa luettavaa. Yli puolet vastaajista oli tinkinyt ruuasta ja sen laadusta. Kolmannes oli säästänyt terveydenhoidosta. Lisäksi vastauksista ilmeni muun muassa, että vaatehankinnoista oli tingitty ja jopa lääkkeet oli osalta jäänyt apteekkiin. Jo valmiiksi pienipalkkaisella alalla ei siis todellakaan tingitä arjen luksuksesta, vaan perustarpeista.
Ravintola-alan yrittäjät ovat keskenään hyvin erilaisissa asemissa. Yhden naisen yrityksessä, joka työllistää muutaman ihmisen taloudellisia puskureja ei ole samalla tavalla kuin suurien tulojen julkkiskokeilla.
On ymmärrettävää, että pitkien lomautusjaksojen tai työttömyyden jälkeen ihmiset hakeutuvat pois ravintola-alalta. Kesän aikana olemmekin saaneet lukea, että alalla on tällä hetkellä työvoimapula. Korona on kärjistänyt jo aiemmin ilmenneitä alan ongelmia. Näitä ovat muun muassa alalla yleinen vastentahtoinen osa-aikatyö, joka vaikeuttaa palkalla pärjäämistä. Esimerkiksi perustulo auttaisi myös vastentahtoisen osa-aikatyön vuoksi toimeentulonsa kanssa kamppailevia. Yhteiskunnan palvelut eivät myöskään aina tue epäsäännöllistä vuorotyötä tekevien arkea. Vaikeassa asemassa ovat esimerkiksi yksinhuoltajat. Vuorohoidon tarjoaminen myös pienille koululaisille auttaisi valtavasti erityisesti yksinhuoltajia ja olemmekin jättäneet tästä lakialoitteen yhdessä kollega Honkasalon kanssa.
Monelle meistä ravintola-alan palvelut kuuluvat niin arkeen kuin juhlaankin. Niitä ei kuitenkaan ole olemassa ilman ammattitaitoisia työntekijöitä. Meidän on annettava tälle pienipalkkaiselle alalle viesti, että heidän työnsä on tärkeää ja mietittävä, miten voimme tukea näiden ihmisten arkea ja toimeentuloa entistä paremmin.