Tänään eduskunnassa käsitellään koulutuspoliittista selontekoa, jossa käydään läpi kasvatukseen ja koulutukseen liittyviä pitkänlinjan tavoitteita varhaiskasvatuksesta aina aikuiskoulutukseen saakka. Olemme jo yli vuoden eläneet keskellä koronakriisiä ja nyt onkin entistä tärkeämpää pysähtyä ja visioida lasten, nuorten ja aikuisten koulutukseen liittyviä tavoitteita seuraavina vuosikymmeninä.
Välillä on tärkeää katsoa kauemmaksi kuin vain tähän akuuttiin tilanteeseen. Rohkeilla visioilla edeltävätkin sukupolvet muokkasivat yhteiskuntaa. 100-vuotias oppivelvollisuus on tästä hyvä esimerkki. Sekään ei ollut mikään itsestäänselvyys, vaan määrätietoisen työn tulos.
Vasemmistoliitolle koulutuksellinen tasa-arvo on yksi tärkeimpiä tavoitteita ja tällä hetkellä siihen liittyy valitettavasti huolia. Korona-aika on etäopetuksineen kiihdyttänyt kehitystä, missä lasten ja nuorten oppiminen eriarvoistuu. Jo ennen koronaa tutkimustulokset osoittivat, että lasten taustan merkitys oppimistuloksissa on alkanut kasvaa. Tähän oppimisvelkaan hallitus nyt määrätietoisesti puuttuu.
Koulutuksen eriarvoistumiseen puuttuminen ei kuitenkaan koske vain lapsuutta vain koko elinkaarta. Meidän on annettava vahva viesti siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa opiskelua ja tuemme ja rohkaisemme oppimista kaikenlaisissa elämäntilanteissa.
Aivan niin kuin koulutuspoliittisessa selonteossa sanotaan jokaisella pitäisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet päivittää osaamistaan työelämässä tai sen ulkopuolella. Koulutusjärjestelmämme on oltava tarpeeksi joustava, jotta ihmisten erilaiset elämäntarinat – myös niiden, joiden opinpolku on katkonaisempi – mahtuu mukaan.
Osallistumisen tasa-arvo elinikäisessä oppimisessa ei tällä hetkellä toteudu ja meidän onkin parannettava esimerkiksi työttömien mahdollisuutta opiskella työttömyysetuutta menettämättä. Lisäksi mielenterveyspalveluiden saavutettavuuden parantaminen on myös koulutuspolitiikkaa. Jos mieli on järkkynyt, on ymmärrettävää, että oman osaamisen päivittäminen tai aivan uuden koulutien aloittaminen on vaikeaa. Mielenterveysongelmat tai oppimisen tuen ja rohkaisun puute on ollut monella aikuisellakin syy, miksi koulutie on jäänyt aikoinaan kesken.
Yle kertoi viime viikolla Saila Suomisesta, joka valmistui 47-vuotiaana ylioppilaaksi ja nyt lääkäriksi 53-vuotiaana. Tätä ennen Suominen oli hankkinut itselleen ammatillisen tutkinnon ja työskennellyt useassa eri ammatissa ja yrittäjänä. On innostavaa kuulla myös näitä elämäntarinoita, jotka tuovat näkyväksi sen, että meillä ei ole vain yhtä muottia elämästä vaan opiskella voi monessa eri iässä ja aivan uuden aloittaminen on aina mahdollista.