Korona on koetellut ravintola-alaa kovalla kädellä. Erityisen huolissani olen alan työntekijöistä, joista moni on jo ennestäänkin pienipalkkainen. Matkailu- ja ravintola-ala on myös vahvasti naisvaltainen. Näiden pienipalkkaisten naisten ääni ei mielestäni kuulu tarpeeksi ravintola-alasta käytävässä keskustelussa.
On hyvä muistaa, että aina kun puhumme ravintoloista ja koronakriisistä, puhumme myös ihmisten työpaikoista ja toimeentulosta. Ravintola-alalla on paljon rautaisia, alalle kouluttautuneita ammattilaisia, jotka ovat tehneet töitä alalla vuosikymmeniä. En voi edes kuvitella sitä henkistä kuormitusta, mikä töiden loppuminen kuin seinään ja jatkuva epävarmuus tuovat heille.
Ravintola-alan yrittäjät ovat keskenään erilaisissa asemissa. Pienyrittäjä elää tälläkin alalla aika erilaisessa todellisuudessa kuin suuremman yrityksen omistaja ja taloudelliset puskurit vaihtelevat.
Pam julkaisi maaliskuussa selvityksen, jossa oli haastateltu matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluissa työskenteleviä. Yli 3000 alan ammattilaista vastasi kyselyyn ja vastaukset kertovat riipaisevasti työntekijöiden todellisuudesta. Vastaushetkellä 32 prosenttia oli lomautettuna ja 15 prosenttia työttömänä. Työssä olevilla lomautus- tai irtisanomisuhka oli neljännellä vastaajista.
Miten tämä sitten näkyy työntekijöiden arjessa? Koska kyseessä on ennestäänkin pienipalkkaiset työntekijät, taloudellista liikkumavaraa ei juuri ole ollut ennen koronakriisiäkään. Tämä tarkoittaa, että koronan seurauksena elämän perusedellytyksistäkin on jouduttu tinkimään: peräti 64 prosenttia vastaajista oli tinkinyt ruuasta ja 37 prosenttia kattoi menetettyjä tuloja läheisten taloudellisella tuella. Kyselyn avovastauksissa laskuja oli jäänyt rästiin, perheen vaatehankintoja karsittu ja lääkkeet oli jäänyt apteekkiin tai niitä oli ostettu luotolla.
Onneksi hallitus on tehnyt toimia, jotka helpottavat myös ravintola-alan työntekijöitä. Irtisanomisia ei ole tarvinnut tehdä, kun lomautuksia helpotettiin äkillisen kriisin hetkellä. Työttömyysturvan omavastuuaika poistettiin, ansiopäivärahan enimmäisaikaa pidennettiin ja työssäoloehto puolitettiin väliaikaisesti. Lomautettujen oikeutta työttömyysturvaan höllennettiin, eikä opinnot edelleenkään vaikuta työttömyysturvaoikeuteen. Työn vastaanottamista ja siten lisäansioiden hankkimista on pyritty helpottamaan työttömyysetuuden suojaosaa korottamalla.
Kuitenkin moni ravintola-alan työntekijä on elänyt raastavassa epävarmuudessa yli vuoden ja kriisi on koetellut jo valmiiksi pienipalkkaisten taloutta kovalla kädellä. Moni on koko tämän ajan joutunut miettimään, miten perheen toimeentulo turvataan ja miten ala työllistää koronan jälkeen. Meidän on annettava tälle porukalle toivoa tulevaisuuteen ja näytettävä, että heidän tekemänsä työ on tärkeää.
Monelle meistä koronaa edeltävään ja sen jälkeiseen aikaan kuuluu olennaisena osana niin arjessa kuin juhlassakin ravintoloiden tuottamat palvelut. Näitä palveluita, eikä ravintola-alan yrityksiä ole olemassa ilman ammattitaitoisia työntekijöitä. Me emme saa unohtaa alan työntekijöiden ahdinkoa. Koko ajan on mietittävä, mitä tästä ajasta on opittava ja miten voimme tukea näitä ihmisiä entistä paremmin.
