Elämme keskellä mielenterveyden kriisiä.
Jätimme yhdessä Hanna Sarkkisen ja Merja Kyllösen kanssa hallitukselle kirjallisen kysymyksen psykoterapiapalveluiden saavutettavuuden parantamisesta.
Vuonna 2020 terapian tarve on yhä entisestään kasvanut. Jonot ovat pitkiä ja psykoterapiapalvelut ovat ruuhkautuneet. Kela-korvauksen piiriin kuuluvia terapeutteja ei tunnu löytyvän tarpeeksi.
On todellinen ongelma, että terapiaa tarvitsevat ja siihen oikeutetut henkilöt eivät pääse terapiaan. Yhtenä esteenä on pula koulutetuista, Kelan hyväksymistä psykoterapeuteista. On tiedossa, että psykoterapeuttikoulutuksen kallis hinta aiheuttaa psykoterapeuttipulaa mutta myös nykyinen sääntely käytännössä estää joitain koulutuksen saaneita terapeutteja tarjoamasta palveluita.
Kelan myöntämää kuntoutuspsykoterapiaa saa noin 50 000 suomalaista. Kelan tukemaa terapiaa voi antaa vain terapeutti, jonka koulutuksen Valvira on hyväksynyt ja terapeutilla tulee olla koulutus siihen psykoterapiamuotoon, jota hän asiakkaalle antaa.
Meillä on Suomessa valmiita psykoterapeutteja sekä eri suuntauksia edustavia terapeutteja, joihin ei kuitenkaan saa Kelan myöntämää tukea. Tuntuu erikoiselta, että meillä on Suomessa terapeutteja, joiden osaaminen jää järjestelmän ulkopuolelle, vaikka tarve terapeuteista on kova.
Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian lisäksi myös muualla palvelujärjestelmässä kärsitään monin paikoin pulaa mielenterveysosaajista. On selvää, että Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen suunnitelman mielenterveysalan koulutuksen kehittämiseksi ja ammattilaisten saatavuuden turvaamiseksi.
Olemme Hannan ja Merjan kanssa sitä mieltä, että mielenterveyspalveluiden saatavuutta voitaisiin parantaa myös palveluita kehittämällä. Yksi ratkaisu olisi tarjota Kelan tukemaa lyhytterapiaa nykyisen pitkän terapiajakson lisäksi sekä matalan kynnyksen psykososiaalisen tuen ja lyhytterapioiden vieminen perusterveydenhuoltoon. Tämä tarjoaisi mahdollisuuden matalamman kynnyksen ja oikea-aikaisen terapiajakson nykyistä huomattavasti laajemmalle joukolle.
Nykyinen järjestelmä, jossa terapian saaminen viivästyy tai jopa estyy tuottaa inhimillistä kärsimystä ja tulee kalliiksi. On turvattava se, että jokainen saa apua, kun sitä tarvitsee. On käännettävä kaikki kivet, jotta riittävät mielenterveyspalvelut voidaan tarjota sitä tarvitseville.