Koronatilanne on vaikeutunut erityisesti pääkaupunkisedulla. Hallitus on viime päivinä neuvotellut uusista keinoista puuttua tilanteeseen. Taustalla on huoli esimerkiksi terveydenhuollon kantokyvystä.
Olemme vasemmistoliitossa suhtautuneet kriittisesti liikkumisen rajoittamiseen. Kysymys on kaikkea muuta kuin helppo. Selvää kuitenkin on, että syvälle perusoikeuksiin meneviä toimia on punnittava todella tarkkaan.
Ihmisten perustavanlaatuisia oikeuksia ei voi rajata vain sillä perustella, että ihmiset ottaisivat vakavasti tilanteen. Perusoikeuksiin puuttuvilta rajausten muotoiluilta edellytetään täsmällisyyttä sekä oikeasuhtaisuutta ja tämä on liikkumisrajoitusten kohdalla vaikeaa. Se, mikä on kullekin ihmisille välttämätöntä liikkumista, ei ole helppo kysymys sekään.
Julkisuudessa on käyty paljon keskustelua esimerkiksi ulkonaliikkumiskiellosta. Monelle siitä tulee mieleen sotatilan kaltainen tilanne ja termi ulkonaliikkumiskielto viekin keskustelua monesti väärille urille. Liikkumisrajoituksissa ei ole kuitenkaan ollut tarkoitus rajata pois kokonaan ulkona liikkumista. Esimerkiksi ulkoilu olisi edelleen sallittua. Tätä on tärkeä painottaa, sillä ulkoilu on erittäin tärkeää ihmisten hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta.
Kun puhutaan liikkumisrajoitusten vaikutuksista, olen kuitenkin erityisen huolissani yksinäisten ihmisten sekä lasten ja nuorten sosiaalisten kontaktien rajaamisesta. Jos ulkona olevat tapaamiset rajataan lähinnä vain samassa taloudessa asuviin, monelta jää jaksamisen kannalta olennaiset tapaamiset pois. Jo nyt olemme keskellä mielenterveyden kriisiä, joten jokaisella olisi oltava mahdollisuus perhetilanteesta riippumatta ylläpitää tärkeitä ihmissuhteita.
Liikkumisrajoituksissa haastavaa on myös niiden valvonta. Virkavalta joutuisi käyttämään tässä harkintaa. Vaarana on, että valvonta ei olisi oikeudenmukaista, vaan keskittyisi tietyille alueille. Pahimmissa tapauksessa tuloksena olisi syrjintä ja ihmisten profilointi.
Ymmärrän hyvin, että ihmiset ovat todella väsyneitä tilanteeseen. Rajoitettua arkea ja juhlaa olisi helpompi kestää, kun tietäisi, milloin pääsemme siirtymään normaalimpaan aikaan. Suurin osa suomalaisista on kuitenkin noudattanut suosituksia hyvin. Mahdolliset liikkumisrajoitukset eivät myöskään tulisi koskemaan kuin vaikeimman tautitilanteen alueita. Muualla meillä on nyt tilaisuus näyttää, että tilanne voidaan saada haltuun ilman niitäkin.