Tuleva kevät tulee olemaan kilpajuoksua rokotteiden saatavuuden ja uusien, tarttuvampien koronavirusmuunnosten kanssa. Valitettavasti kukaan ei osaa sanoa, kauan tilanne jatkuu kriittisenä. Kukaan ei myöskään tiedä, millaisia viruksia meillä on riesanamme tulevaisuudessa. Kuulostaa hurjalta, että monet tutkijat ovat sitä mieltä, että seuraava pandemia on vain ajan kysymys.
Pandemia on konkretisoinut elämän epävarmuuden tavalla, jota moni meistä ei olisi osannut vielä hetki sitten kuvitellakaan. Tämä aiheuttaa ymmärrettävästi huolta ja ahdistusta. Nyt on aika miettiä myös sitä, mitä tulevaisuudessa voisimme tehdä toisin.
Tällä hetkellä koronavirusrokotteiden toimittaminen Suomeen on ollut hidasta. On ymmärrettävää, että rokotetilaukset on tehty EU:n yhteishankintoina. Ongelma kuitenkin on, että lääkeyhtiöt eivät ole pystyneet valmistamaan eivätkä toimittamaan rokotteita halutussa tai edes sovitussa aikataulussa.
Nyt on selvää, että Suomessa asuvien terveys ei saa olla kiinni vain globaaleista toimitusketjuista eikä suomalaisten terveydestä huolehtiminen ylikansallisten lääkeyhtiöiden monimutkaisista sopimusjärjestelyistä. Rokotteiden saatavuus on pystyttävä turvaamaan nykyistä paremmin kriisitilanteissa.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä teki juuri toimenpidealoitteen kotimaisen tai yhteispohjoismaisen rokotetuotannon käynnistämiseksi ja suomalaisen rokotetutkimuksen ja -kehityksen rahoituksen turvaamiseksi. Rokotetuotanto lopetettiin Suomessa sadan vuoden jälkeen vuonna 2003.
Jo vuonna 2009 vasemmistoliiton eduskuntaryhmä teki toimenpidealoitteen suomalaisen rokotetuotannon uudelleenkäynnistämiseksi. Vaikka syyllistyisinkin jälkiviisasteluun, mietin, miltä tilanne nyt näyttäisi, jos tuohon olisi tartuttu. Osaamista rokotteiden kehittämiseen Suomesta kyllä löytyy. Jo nyt tiedämme ainakin kahdesta suomalaisesta lupaavasta koronarokotteesta, ja tutkimusta tehdään useissa suomalaisissa yliopistoissa.
Tällaisena aikana meidän päättäjien tärkeimpiä tehtäviä on mielestäni antaa toivoa paremmasta. Epätoivo ja näköalattomuus kasvavat niillä, jotka eivät pysty näkemään toivoa paremmasta. Ihmisillä on hyvin erilaiset turvaverkot, mutta kaikilla on oltava oikeus hyvään elämään pandemian runtelemassa maailmassakin.
Toivoa annetaan parhaiten näyttämällä, kuinka paljon on asioita, mihin voimme pandemiasta huolimatta vaikuttaa ja mitä voimme tehdä nykyisestä pandemiasta oppineena toisin. Ihmiset tarvitsevat myös konkreettisia tekoja ja esityksiä. Tämänkin vuoksi esitys oman rokotetuotannon käynnistämisestä on arvokas.
Kolumni julkaistu Kalevassa 3.3.2021