Teimme yhdessä Hanna Sarkkisen ja Merja Kyllösen kanssa kirjallisen kysymyksen lastensuojelun tilasta. Pidämme edellisen hallituksen tekemää lakiuudistusta nuorten itsemääräämisen lisäämisestä osasyynä viimeaikaiseen nuorten vakavaan oireiluun.
Kysymme hallituksen toimenpiteistä lastensuojelulain uudistamiseksi. Haluamme varmistaa, että vaativaa sijaishuoltoa tekevät laitokset pystyvät paremmin puuttumaan vakavasti oireilevien nuorten tilanteeseen.
Yhteiskunnalla on erityinen vastuu siitä, että sijaishuoltoon sijoitetut lapset ovat aidosti turvassa ja sijaishuollon toimintaa valvotaan.
Lastensuojelulaitoksista karanneiden nuorten onnettomuudet ja heidän tekemänsä rikokset ovat nousseet viime aikoina esiin julkisessa keskustelussa. Lastensuojelun ammattilaiset näkevät lisääntyneen oireilun taustalla vuoden alussa voimaan astuneen lakimuutoksen, joka korostaa lapsen ja nuoren itsemääräämisoikeutta. Ammattilaiset ovat arvostelleet myös karanneiden nuorten etsintäprosessia.
Lakimuutoksen ja lain tulkinnan koetaan joissakin tapauksissa hankaloittavan käytännön lastensuojelutyön perustehtävää, eli lapsen ja nuoren suojelua, kasvatusta ja kehitystä.
Edellisellä hallituskaudella tehdyn lakimuutoksen taustalla oli lastensuojelulaitoksissa ilmenneet vakavat kaltoinkohtelutapaukset. Lakimuutoksella haluttiin puuttua lasten perusoikeuksien rajoituksiin, jotka tehtiin ilman lain hyväksymää perustetta.
On arvioitava, onko lakia palautettava askel taaksepäin nuorten itsemääräämisen äärimmäisestä korostamisesta kohti kasvatuksen ja turvallisuuden kannalta välttämättömien rajojen asettamista.
Nuorten itsemääräämisoikeuden ja välttämättömien rajojen asettamisen välinen suhde ei ole helppo kysymys. Nuorten oikeuksia ei saa rajoittaa mielivaltaisesti. Kuitenkin nuorella, joka oireilee päihteillä, rikollisuudella, väkivaltaisella käytöksellä ja karkailulla, on oikeus kasvaa turvallisessa ympäristössä, jossa aikuiset asettavat käytökselle rajat.