Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokous alkoi tänään Savonlinnassa. Puheessani nostin esiin sen, että meidän on Vasemmistoliitossa korkea aika kirkastaa ilosanomaamme. Olemme aina olleet työväenpuolue ja olemme sitä yhä. Suurin osa valtiopäivätoimistamme liittyy työelämän kysymyksiin. Olemme myös oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolue ja tämä näkyy vahvasti eduskuntatyömme lisäksi myös kuntatasolla niin talous-, koulutus- kuin työllisyyspolitiikassakin. Pienen ihmisen puolustaminen on aina ollut meille sydämen asia.
Mutta edelleen on paljon tehtävää.
Tuloerojen kasvu ilmentää vakavaa ongelmaa yhteiskuntamme sisäisestä arvomaailmasta. Se ei ole seurausta vasemmistolaisesta politiikasta vaan oikeistolaisesta riistokapitalismista, jonka puristuksessa Suomea on vuosikymmenet hallittu. Nyt on muutoksen aika ja muutos on meidän käsissämme.
Jatkuva pienituloisen ja köyhän ihmisen syyllistäminen ja kepittäminen on loputtava ja uusiin työttömiä kurjistaminen ja nöyryyttäviin esityksiin emme voi missään tapauksessa suostua. Ei työllisyys parane eläkeputken poistolla tai monelle pitkän työuran tehneen vuorotteluvapaan poistamisella tai rankaisemalla työttömiä itsensä kehittämisestä ja osaamisen vahvistamisesta. Työpaikkojen syntyminen ja yrittäjyyden vahvistaminen lähtee nimenomaan osaamistason ja koulutuksen parantamisesta, joten paremminkin meidän tulee kannustaa ihmisiä opiskelemaan kuin rangaista siitä.
Toisaalta on hämmästyttävää edes suunnitella eläkeputken, eli niin sanottujen lisäpäivien poistamista, sillä mikä mahtanee olla näiden usein vuosikymmenet raskasta työtä tehneiden kohtalo, jos heidät heitetään työelämän loppupäässä yli laidan ja työttömyyskortistoon? Mitkä ovat ne dramaattiset työllisyysvaikutukset, joita näillä älyvapailla ehdotuksilla oikein haetaan?
Sen sijaan Vasemmistoliiton on tuotava keskusteluun omat inhimilliset vaihtoehtonsa, joita olemme jo vuosia osaltamme pyrkineet edistämään. Oppivelvollisuuden laajentaminen on tärkeä työllisyys- ja tulevaisuusinvestointi, jolla osaamistasoa ja koulutuksen laatua tullaan parantamaan, mutta tarvitsemme sen lisäksi paljon muitakin oikeudenmukaisia keinoja työelämän parantamiseksi ja työssäjaksamisen helpottamiseksi. Viime vuonna meillä oli yli 130 000 ihmistä työkyvyttömyyseläkkeellä ja näistä mielenterveyssyyt, kuten masennus ovat nousseet suurimmaksi työkyvyttömyyden aiheuttajaksi erityisesti alle 35-vuotiaiden kohdalla. Huolestuttavaa on, että yhä nuoremmat kärsivät mielenterveyden ongelmista, eikä niihin puututa riittävän ajoissa ja riittävän tehokkaasti. Tällä hetkellä mielenterveydenhäiriöistä aiheutuvat kustannukset yhteiskunnalle ovat noin 11miljardia euroa vuodessa, puhumattakaan mitkä ovat ne moninaiset inhimilliset vaikutukset sairastuneelle ja hänen omaisilleen.
Meidän olisi siis nyt syytä puhua työelämän laadusta ja kuinka tuemme perheiden jaksamista muuttuneessa työelämässä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Keinoja on olemassa ja mekin olemme laatineet lakialoitteen yhdessä edustajakollega Veronika Honkasalon kanssa pienten koululaisten vuorohoidon helpottamiseksi, jotta voimme tukea työn vastaanottamista myös niissä tilanteissa, joissa se muutoin olisi lähes mahdotonta. Meidän on katsottava perheen ja työn yhteensovittamista myös pienituloista vuorotyötä tekevien näkökulmasta, ei vain keski- ja hyvätuloisten näkökulmasta. Pienten koululaisten vuorohoidon toteuttaminen on myös tärkeä työllisyystoimi.
Olemme jo pitkään myös edistäneet yksinyrittäjien sosiaaliturvan vahvistamista ja ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottamista. Haluamme myös puolustaa kaikkia rehellisiä yrittäjiä ja siksi alipalkkaus tulee sanktioida ja ammattiliitoille antaa joukkokanneoikeus, jotta työelämän reiluja pelisääntöjä ja ihmisiä voidaan vahvemmin puolustaa myös eri oikeusasteissa.
Meidän on yhdessä puolustettava riittävää toimeentuloa työstä. Itse olen tehnyt työurani osa-aikaisena kaupanmyyjänä ja tiedän, ettei nollatuntisoppareilla tai 20 viikkotunneilla elä ja että moni osa-aikainen palvelualojen työntekijä haluaisi tehdä säännöllistä kokoaikaista työtä, joka toisi turvaa arjen suunnitteluun ja vakautta perheen talouteen.
Mutta tehokkuusajattelu ja jatkuva taloudellisen kasvun maksimointi on ajanut säännöllisen ja kokoaikaisen työn edelle ja tämä varmasti näkyy myös nuorten työllisyyskehityksessä ja tulevaisuudessa heidän eläkkeissään. VM:n työllisyyskeinopaletissa esitellään monenlaisia myrkkypillereitä, mutta otetaan niiden sinisten lyhytnäköisten pillereiden sijaan käyttöön ne punaiset ja pitkävaikutteiset keinot, joilla saadaan aidosti luotua uutta työtä osaamisen, yrittäjyyden ja työelämän laadun parantamisen kautta.
Kokeillaan työnjakamista ja kuuden tunnin työpäivää ilman ansiotason laskua, niillä aloilla, joilla se on mahdollista. Tällöin työn tuottavuus voi aidosti parantua ja syntyä niitä paljon kaivattuja uusia työpaikkojakin. Pidetään kaikki mukana ja mahdollistetaan myös osatyökykyisten työllistäminen. Saatetaan yhdessä päätökseen niin oppivelvollisuuden laajentaminen kuin perhevapaauudistuskin. Ja otetaan käyttöön se ”pakolaisvero” niille, jotka yrittävät omaisuuttaan verottajalta piilottaa eli siis paljon puhuttu ja oikeiston vastustama arvonnousuvero ja tartutaan muutoinkin vahvemmin kaikenlaiseen verokikkailuun ja verovuotoihin.
Lykätään hävittäjähankintoja ja keskitytään olennaiseen; ihmisistä välittämiseen.