Viime viikolla kolmikantaisesti käytävät neuvottelut samapalkkaisuusohjelman saamiseksi kariutuvat. Tämä on todella iso pettymys. On käsittämätöntä, että vielä 2020-luvulla sukupuoli vaikuttaa palkkaukseen. Ikivanha ihmisoikeusongelma sukupuolten palkkaeroista on saatava historiaan.
Hallitusohjelmassa perusteettomien palkkaerojen poistamista edistetään lisäämällä palkka-avoimuutta lainsäädännöllisin keinoin. Tämä onkin aivan oleellista, sillä nyt esimerkiksi luottamusmiehillä ei joka tilanteessa ole tarpeeksi tietoa palkoista tai perusteista palkkaerojen taustalla. Palkka-avoimuuden lisääminen on kuitenkin työnantajapuolelle liikaa ja tämä oli yksi syy, miksi samapalkkaisuusohjelman neuvottelut ovat jumissa tällä hetkellä. Aina, kun joku vastustaa avoimuuden lisäämistä, hälytyskellojen olisi hyvä soida. Työnantajapuoli ei ole onnistunut vakuuttamaan minua millään tavalla siitä, miksi palkka-avoimuutta ei tulisi edistää.
Lisäksi on tärkeää saada nykyistä paremmat mittarit yhtä vaativien töiden vertailulle yli työehtosopimusrajojen ja eri ammattiryhmien välillä. Tämä on todella oleellinen kysymys Suomessa, missä työmarkkinat ovat poikkeuksellisen jakautuneet mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Meiltä löytyy jo tutkimuksia, joissa saman koulutustason mies- ja naisvaltaisten alojen palkkausta on verrattu keskenään. Ei ole kenellekään yllätys, että Ilkka Insinööri tienaa merkittävästi enemmän kuin Sari Sairaanhoitaja. Jos emme puutu kysymykseen naisvaltaisten alojen palkkakuopasta, samapalkkaisuutta ei voi tosiasiassa ratkaista.
On toki myös tärkeää purkaa suomalaisten työmarkkinoiden vahvaa jakautumista sukupuolen mukaan. On tärkeää kertoa lapsille, että sukupuoli ei saa rajata sitä, mikä sinusta tulee isona. Mutta tämä yksinään ei ratkaise sitä, miksi naisvaltaisia aloja ei palkkauksessa arvosteta samalla tavalla kuin miesvaltaisia aloja. Tämä keino on myös yksinään aivan liian hidas. On myös työnantajan etu, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus työelämässä lisääntyvät. Oikeudenmukainen palkkaus takaa sen, että työntekijä on motivoitunut ja tehokas työssään.
Toivon todella, että neuvottelut samapalkkaisuusohjelmasta saadaan käyntiin pian uudestaan. Valitettavasti tällä hetkellä näyttää, että työnantajapuoli pistää kapuloita rattaisiin ja tarjoaa ainoastaan keinoja, joiden avulla saamme odottaa sata vuotta ennen kuin samapalkkaisuus saavutetaan. Siihen ei ole aikaa. Päättäjänä tiedän, että asiassa meitä myös velvoittaa tasa-arvolaki. Emme voi valita, noudatammeko sitä vai emme.
Kolumni julkaistu Kalajokilaakossa 19.2.2020