Nuoria on jäänyt eläkkeelle mielenterveyssyistä tällä vuosituhannella kiihtyvään tahtiin. Vuosien 2000 ja 2017 välillä mielenterveyssyistä myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on nuorilla kaksinkertaistunut. Nämä ovat järkyttäviä lukuja, jotka kertovat siitä, että olemme epäonnistuneet tukemaan nuoria oikeassa kohtaa.
Eriarvoisuus on juuri mielenterveyspalveluissa erityisen räikeää. Jos on rahaa ja toimintakykyä, voi maksaa itse itselleen terapeutin ja saada apua hyvin nopeasti. Heikossa taloudellisessa tilanteessa ja verkostojen puuttuessa psyykkisesti sairastunut on heikoilla ja ongelmat kasautuvat. Pienituloisille terapia on liian kallista, vaikka saisikin kelakorvauksen. Ihmiset ovat myös hyvin erilaisia siinä, miten hyvin he tuntevat omat oikeutensa tai osaavat lähteä vaatimaan niitä. Vaikka mielenterveyden ongelmista kärsitään jokaisessa tuloluokassa, köyhyys kasvattaa riskiä. Suomessa eri tuloryhmien välinen ero masennuksen esiintyvyydessä on Euroopan maista korkein.
Suuri osa meistä on itse sairastanut tai sairastaa parhaillaan tai tuntee lähipiirissään jonkun mielenterveyden häiriöön sairastuneen. Tiedämme, että siinä tilanteessa oma-aloitteisuus voi olla niin pahasti lamaantunut, että jo sängystä nouseminen on vaikeaa. Juuri väitelleen tutkija Karoliina Ahosen mukaan suomalaisen palvelujärjestelmän ongelma onkin, että vakavasti sairastuneet on unohdettu, koska mielenterveyspalvelut on kehitetty kyvykkäille ja aktiivisille kansalaisille. Pitää siis osata vaatia ja kilpailuttaa terapia saadakseen apua. Vaikka oman terapeutin valinta on toki tärkeää terapian onnistumisen kannalta, se voi olla monille sairastuneille käytännössä ylivoimaisen vaikeaa ja kallista.
Vakava ongelma yhdenvertaisuuden kannalta on myös, että työ- tai opiskelukyvyn säilyttäminen on Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian tärkein mittari. Näin rajataan ulos esimerkiksi työkyvyttömyyseläkeläiset. Miksi palveluiden saatavuuden tärkein mittari on työkyky eikä inhimillisen kärsimyksen vähentäminen? Mitä se kertoo yhteiskunnastamme, jos tässäkin asiassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat unohdetaan?
Terapiatakuun toteuttaminen on tärkeää, jotta mielenterveyspalveluiden saatavuuteen liittyvä eriarvoisuus voidaan ratkaista, sillä se takaisi kaikille nopean pääsyn hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen. Terapiatakuuta vastustetaan sanomalla sitä liian kalliiksi. Huomattavasti kalliimmaksi käy, jos nykyiseen tilanteeseen ei puututa.
Kolumni julkaistu Kalajokilaaksossa 22.1.2020