Valtionyhtiöiden johdon kymmenien tuhansien eurojen kuukausipalkkiot järkyttävät kansalaisia. Postin johto nauttii itse hulppeista eduista, mutta ehdottaa samaan aikaan tavallisille postin työntekijöille palkka-alea. Aikaisemmin ilmoitettiin, että työehto-shoppailu merkitsisi satojen eurojen pysyvää palkanlaskua noin 700 työntekijälle. Tänään tuli tieto, että kyseessä olisikin jopa 8000 ihmisen palkanalennus.
Millähän Postin johto kuvittelee järkyttävän palkanalennuksen kohteiksi joutuneiden jopa tuhansien työntekijöiden elävän? Miksi valtionyhtiön johto haluaa edistää kehitystä, jossa myös yhä useampi työssäkäyvä joutuu toimeentulotuen piiriin ja leipäjonoihin? Tällainen henkilöstöpolitiikka on käsittämätöntä ja epäoikeudenmukaista, eikä sitä pidä katsoa läpi sormien.
Kriisiviestinnän näkökulmasta Postin tilanne on myös erikoinen. Tähän mennessä Postin viestintäosaston anti on ollut lähinnä ein sanominen, kun toimitusjohtaja Heikki Malista on yritetty tavoittaa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan viestinnän asiantuntija tietääkseen, että ennen kaikkea johtajan nopea reagointi on tällaisessa tilanteessa kaiken a ja o. Julkisuutta ei voi kukaan hallita, mutta kriisin vyöryessä päälle olisi hyvä mahdollisimman pian myöntää virheet tai edes vastata median ja muiden toimijoiden kysymyksiin rehellisesti ja avoimesti. Kiertely ja kaartelu vain pahentavat asiaa. Somen aikakaudella vaatimus nopeasta reagoinnista on entisestään kasvanut, kun julkinen keskustelu pyörii netin syövereissä käynnissä lähes 24 tuntia vuorokaudessa.
Nyt olemme tilanteessa, jossa Postin tilanteesta on julkisuudessa puhuneet pääministeriä myöten lähestulkoon kaikki, mutta Postin johtaja itse on ollut hämmentävän hiljaa. Tällainen johtaminen ei ole enää tätä päivää. Se antaa kuvan johdosta, joka on kaukana työntekijöidensä arjesta ja huolista tai ei oikeastaan edes välitä niistä. Tai mitä oikeastaan voidaan edes ajatella johtajasta, jonka vuosipalkalla saa palkattua 36 työntekijää?
Jätin omistajaohjauksesta vastaavalle ministerille kirjallisen kysymyksen Postin tilanteesta ja olen iloinen, että Sirpa Paatero on luvannut ottaa Postin palkitsemisohjelmat suurennuslasin alle ja tes-kiistalle aikalisän. Tätä liikettä on arvosteltu Postin johdon ja hallituksen ylikävelemisestä, mikä tuntuu tässä tilanteessa käsittämättömältä. Johtoa itseään kun ei voi asian onnistuneesta ratkaisemista kiitellä, vaikka heillä on kaikki valta asiassa toimia. Superrikkaan johtajan kahden kuukauden palkka kun ei nyt riitä ratkaisuksi alkuunkaan, jos toisella puolella on jo valmiiksi pienipalkkaisten työntekijöiden satojen eurojen pysyvä palkanalennus. Posti on ollut ja on edelleen suurien haasteiden edessä. Toivotaan, että tie, jossa haasteisiin vastataan työntekijöiden selkänahasta repimällä ja samalla johtoa avokätisesti palkitsemalla, on nyt käyty loppuun.