Viime päivinä on keskusteltu paljon lapsiperheiden köyhyydestä, syntyvyydestä ja eriarvoistumisesta. Olen seurannut hallituspuolueiden kannanottoja ja vaalilupauksia kovin ristiriitaisin tuntein.
En halua ajatella, että hallitus olisi tehnyt köyhyyttä ja eriarvoisuutta lisääviä päätöksiä ilkeyttään, mutta on pakko muistuttaa, että esimerkiksi päivähoito-oikeuden rajaukseen liittyvissä asiantuntijalausunnoissa lain muutos arvioitiin lähes poikkeuksetta eriarvoisuutta lisääväksi.
Nyt kun vaalit ovat ovella, onkin hallituksen kelkka yhtäkkiä kääntynyt puheen tasolla, mutta ei tekojen. Ensi vuoden budjettikäsittely eduskunnassa on vielä kesken. Jos hallitus haluaisi tosissaan puuttua lapsiköyhyyteen ja eriarvoistumiseen, se ei olisi leikannut pienimmistä etuuksista ja lapsilisistä ja indeksijäädytykset koulutukseen olisi voitu perua ensi vuodelle.
Tällä viikolla julkaistiin Väestöliiton perhebarometri. Suomalaiset perheet ovat myös huolissaan lapsiperheiden eriarvoistumisesta ja köyhyydestä. 80 prosenttia naisista ja 70 prosenttia miehistä on sitä mieltä, että perheiden kahtiajako on voimistunut tällä hallituskaudella. Lähes puolet vastaajista ajattelee, että perheet on unohdettu. Ensi vaaleista on povattu sosiaaliturvavaaleja.
Vasemmistoliitto julkaisi tällä viikolla oman mallinsa sosiaaliturvan uudistamiseksi. Lähtökohtana on oltava eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentäminen. Tavoitteenamme on perustulo, jonka taso olisi noin 800 euroa kuukaudessa.
Perustuloon siirtyminen edellyttää mittavaa verouudistusta. Perustulo korvaisi kaikki nykyiset perusturvaetuudet, esimerkiksi työmarkkinatuen, peruspäivärahan, kotihoidontuen, sairaus- ja vanhempainpäivärahat ja opintorahan. Toimeentulotuki säilyisi esimerkiksi yllättäviä arjen kalliita hankintoja varten. Myös ansiosidonnaisia etuuksia maksettaisiin perustulon ylittävältä osalta, ja asumistuki säilyisi.
Sosiaaliturvan uudistamisella on merkittävä rooli myös perhepolitiikassa. Perustulo konkretisoisi kodin piirissä tapahtuvan hoivatyön arvon ja parantaisi esimerkiksi omaishoitajan tai pienituloisen, kodinhoidontuella elävän naisen asemaa.
Sosiaaliturvan uudistamisessa on viime kädessä kyse ihmiskuvasta. Ajattelemmeko ihmisen olevan lähtökohtaisesti passiivinen ja laiska möllykkä, jota pitää tökkiä erilaisilla toimenpiteillä aktiivisuuteen vai ajattelemmeko, että ihminen haluaa osallistua oman elämänsä ja yhteisön kehittämiseen? Perustulo nojaa myönteiseen ihmiskäsitykseen.
Parempi perhepolitiikka vaatii lupausten sijaan tekoja ja luottamusta ihmiseen.
Kirjoitus on julkaistu Raahen Seudussa 28.11.2018