Väärin. Syvimmän ja vuotavimman haavan saamme silloin, kun pahoilla sanoilla meitä loukataan.
Koko ala-asteen ajan olin se läski tyttö, joka ei osannut edes r-kirjainta sanoa. Olin helppo haukuttava pyöreyteni ja puhevikani vuoksi. Lapsena sitä ei vain ymmärtänyt, ettei vika ollut itsessä vaan kiusaajissa. Hävetti ja nolotti niin, ettei kiusaamisesta kyennyt puhumaan kenellekään.
Jälkeenpäin ja aikuisena on helppoa sanoa, että olisi pitänyt kertoa vanhemmille ja opettajille, mutta todellisuudessa asia ei ole niin yksinkertainen. Pelko ja epätietoisuus asian esille tuomisen seurauksista saattavat ahdistaa enemmän kuin kiusattuna oleminen.
Näinä viikkoina koulut ja oppilaitokset täyttyvät jälleen opinhaluisista ja kavereita kaipaavista lapsista ja nuorista. On todella väärin, jos ilo ja into jäävät yksinäisyyden tai pelon jalkoihin. Siksi jokaiselle kouluikäiselle lapselle ja nuorelle tulee puhua avoimesti kiusaamisesta, sen torjumisesta ja siihen puuttumisesta. Kiusaamisen seuraukset ovat aina vakavia ja saattavat johtaa pysyviin traumoihin.
Kaverivastuu kuuluu meille kaikille, myös aikuisille. Koulukiusaamisen vähentämisen kannalta keskeisten opettajien ja vanhempien lisäksi me kaikki aikuiset toimimme esimerkkinä siitä, miten kohdella toisia ihmisiä. Onkin todella surullista, että myös työpaikoilla tapahtuu kiusaamista ja häirintää. Ristiriitaista on opettaa lapsille kiusaamisen nollatoleranssia, jos samalla aikuiset itse syyllistyvät nimittelemään tai puhumaan pahaa toisistaan. Sosiaalisessa mediassa tapahtuvan kiusaamisen kitkeminen tuntuu olevan mahdoton tehtävä, sillä valvontaan ei ole riittäviä resursseja ja kynnys puuttua epäasialliseen kirjoitteluun on aivan liian korkea.
Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaisen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklaan on kirjattu, ettei lasta saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi. Näiden oikeuksien edistäminen, noudattaminen ja valvominen on yhteinen vastuumme ja vaatii konkreettisia tekoja juhlapuheiden sijaan. Jokainen lapsi ansaitsee terveellisen ja turvallisen oppimis- ja kasvuympäristön, jossa häntä arvostetaan ja rakastetaan.