Vasemmistoliitto julkaisi juuri ehdotuksensa siitä, miten selviämme työn murroksesta. Elinikäisen oppimisen tärkeys on vanha ajatus, mutta työn murroksen aikakaudella entistä tärkeämpi. Haasteena on, miten elinikäinen oppiminen mahdollistetaan erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille ja miten koko kasvatus- ja koulutusjärjestelmä saadaan tukemaan sitä varhaiskasvatuksesta lähtien. Yksi keino on muuttaa koulutusjärjestelmää niin, että se tarjoaa tutkintoja, tutkinnon osia ja yksittäisiä taitoja kenelle tahansa kaikissa elämänvaiheissa. Omaehtoisen opiskelun mahdollisuus on taattava kaikille, myös työttömille työnhakijoille. Paljon puhutaan työn ja perheen yhteensovittamisesta. Lisäksi on puhuttava myös siitä, miten tuemme pienten lasten vanhempien opiskelua.
Koulutuspolitiikan ongelma on pirstaloituminen. Esimerkkinä voidaan käyttää toista astetta. Ensin uudistettiin valtavien leikkausten saattelemina ammatillinen koulutus ja vasta sen jälkeen toteutetaan lukiouudistus. Miksi toista astetta ei voitu uudistaa kokonaisuutena, jossa olisi lisätty lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä? Nykyistä tiiviimpi yhteistyö helpottaisi omasta valinnastaan epävarmojen nuorten opiskeluiden etenemistä sekä helpottaisi tarvittaessa siirtymistä lukiosta ammatilliseen oppilaitokseen tai toisinpäin. Yhteistyö tekisi opinnoista myös nykyistä monipuolisempia ilman, että nuoren täytyisi suorittaa raskaaksi koettu kaksoistutkinto. Tällainen koulutuspolitiikka tukisi myös tehokkaasti elinikäistä oppimista ja auttaisi niin toisen asteen nuoria kuin aikuisopiskelijoitakin selviämään työn murroksesta. Raahessa kokeillaan ensi syksynä uutta konseptia kaksoistutkinnon opintojen yhteensovittamisen helpottamiseksi. Opiskelijan ja oppilaitosten kannalta konsepti on tervetullut.
Elinikäisen oppimisen suurimpia haasteita ovat stressi ja työssä uupuminen. Itsensä kehittäminen ei ole ymmärrettävästi ensimmäisenä uupuneen ihmisen intresseissä. Lisäksi työelämässä on hurja määrä ihmisiä, joilla ei ole hyviä muistoja koulusta kiusaamisen takia. Meidän on myös mietittävä, miten saamme ilman tukea oppimisongelmien kanssa jääneet innostumaan lisäkouluttautumisesta. Näihin ongelmiin on löydyttävä ratkaisuja, jotta uuden oppiminen ei kasaannu vain hyvässä asemassa oleville.
Uuden oppiminen on varmasti yksi tehokkaampia keinoja selvitä työn murroksesta, mutta Vasemmistoliiton linjauksissa vaaditaan konkreettisten ehdotusten lisäksi myös asennemuutosta työhön. Ihmisten arvo ja merkitys yhteiskunnan jäseninä ei voi olla kiinni siitä, minkälaista työtä teemme. Meidän on opittava arvostamaan itseämme ja muita myös muun kuin työn kautta.
Kevätjuhlien kynnyksellä on hyvä hetki toivottaa kaikille onnea ja menestystä tulevaan ja aurinkoista kesää!
Kolumni julkaistu Raahen Seudussa 30.5.2018