Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila luovutti viime viikolla ensimmäisen kertomuksensa eduskunnalle. Sen tavoitteena on luoda edellytyksiä kansallisen lapsipolitiikan rakentamiselle. Kurttila kuvaa aikaamme osuvasti hyvinvointivaltion alisuoriutumisen ajaksi, koska emme pysty pitämään kaikkein heikoimmassa asemassa olevia lapsia mukana. Hyvän lapsuuden turvaaminen kaikille lapsillemme pitäisi mielestäni olla politiikan tärkein asia.
Selvityksessä kysytään, huolehditaanko perheistä yhtä hyvin kuin vientiyrityksistä. Jaan Kurttilan huolen siitä, että lapsi- ja perhepolitiikka on tällä hetkellä hajanaista ja ristiriitaista. Meidän aikuisten on nyt kannettava vastuumme ja luotava lapsipolitiikalle selkeät päämäärät ja niiden toteutumista on seurattava tarkasti. Tämä onnistuu parhaiten, jos eduskunta tekee linjauksen kansallisen lapsistrategian valmistelusta. Määräaikaisilla hankkeilla on saatu paljon hyvää kehittämistä aikaan, mutta aivan niin kuin lapsetkin myös heitä koskeva politiikka tarvitsee ennen kaikkea jatkuvuutta.
Eduskunnassa keskustellaan tällä viikolla tärkeästä lapsipoliittisesta teemasta, sillä käymme keskustelun opposition välikysymyksestä koulutuksen tasa-arvosta. Lapsiasiavaltuutetun selvityksessä todetaan, että vaikka Suomella historiallinen kaari koulutustason nousussa on ollut komea, nyt huolta herättää koulutuksellisen tasa-arvon heikkeneminen ja nuorten syrjäytymisriskin kasvaminen. Mitä koulutuksen tasa-arvolle on tapahtunut, koska oppilaiden ja koulujen väliset osaamiserot ovat kasvaneet? Eikö hälytyskellojen pitäisi soida, koska tavallisimpia koululaisten terveysongelmia ovat mielenterveyden häiriöt?
Koulukiusaaminen heikentää lasten oikeutta täysimääräiseen kasvuun ja kehitykseen, eikä nykyinen lainsäädäntö aina tarjoa riittäviä keinoja puuttumiseen. Lisäksi oppilaitoksissa tapahtuva seksuaalinen häirintä on myös nyt nostettu esille Me too-kampanjan myötä. Lapsiasiavaltuutetun selvityksessä ehdotetaan, että perusopetuslakiin, lukiolakiin ja ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin lisätään säännökset kiusaamiseen puuttumisen menettelyistä ja vastuuhenkilöistä. Surullista on, että lapset eivät kerro kiusaamisesta ja häirinnästä useinkaan aikuisille. Luottamus siihen, että se auttaisi, on siis alamaissa ja tätä meidän aikuisten on nyt todella pohdittava.
Kolumni julkaistu Raahen Seudussa 28.2.2018