Olen pohjois-suomalaisena kansanedustajana yrittänyt pitää harvaan asuttujen alueiden ja Suomen maaseudun puolia lainsäädäntötyössä aina kuin mahdollista. Pitkien etäisyyksien asukkaiden arjen haasteet unohtuvat liian helposti lainsäätäjiltä, joten oikeaa tietoa harvaan asuttujen alueiden ihmisten elämästä tarvitaan.
Soteuudistus on lähihistoriamme tärkein uudistus. Se tulee mullistamaan sosiaali- ja terveydenhuoltomme. Suomalaiset ovat pääosin tyytyväisiä sosiaali- ja terveyspalveluihin, mutta erityisesti palveluiden hinta ja luukulta luukulle juoksutus koetaan ongelmaksi. Siksi soteuudistus on välttämätön toteuttaa. Hallituksen esityksessä on kuitenkin unohdettu nämä alkuperäiset tavoitteet. Sen sijaan on lähdetty tekemään mallia säästöt yksityisten terveysjättien etu edellä. Hallituksen ajama malli on uhka kansanterveydelle. Siinä ei ole kyse valinnanvapaudesta vaan järjestelmämme hyvin toimivien osien romuttamisesta pakkoyhtiöittämisen tieltä.
Etenkin harvaa-asutuille alueille niin sanottu valinnanvapausmalli on ongelma, eikä soteuudistuksen kokoisessa operaatiossa voi päästä unohtamaan harvaan asuttuja alueita. Toimiakseen oikeasti edellyttää valinnanvapaus toimivia markkinoita ja riittävää kilpailua. Hallituksen ajama niin sanottu valinnanvapausmalli ei tuo Kainuun korpeen tai Lapin laajoille maille yhtään lisää palveluita, joten harvaan asuttujen alueiden ihmisille todellinen valinnanvapaus ei lisäänny lainkaan.
Esimerkiksi Harvaan asutun maaseudun verkoston (Maaseutupolitiikan neuvosto) on lausunnossaan arvioinut niin sanotun valinnanvapausmallin syrjivän maaseutuväestöä. Maaseutumaisilla paikkakunnilla ja etenkin harvaan asutulla maaseudulla valinnanvapaus toteutuu huonosti, etenkin jos palvelu halutaan omalta paikkakunnalta.
Soteuudistuksesta ei myöskään ole tehty maaseutuvaikutusten arviointia, vaikka sote-uudistuksella tulee mitä ilmeisemmin olemaan merkittäviä vaikutuksia niin maaseudun palvelurakenteeseen kuin palvelujen saavutettavuuteen. Nämä vaikutukset tulisi arvioida.
Erityisesti uhkana maaseudulle on palveluiden keskittyminen. Jos sotepalvelut alkavat toimimaan markkinalogiikalla ja yksityiset soteyritykset valtaavat alan, niin toimivat ne pääosin tavoitteenaan maksimoida voittonsa. Jokainen ymmärtää miten markkinalogiikalla soteyritysten on järkevää sijoittua harvaan asutuille aluille. Hallituksen sotemalli siis eriarvoistaa Suomea alueellisesti, sillä suuriin kaupunkeihin on perusteltua uskoa nousevan uusia palveluita vieri viereen, kun taas maaseudun palveluita uhkaa kuihtuminen.
Maaseutupolitiikan neuvoston mukaan todennäköistä on, että terveydenhuollon markkinat syntyvät suuriin kaupunkikeskuksiin, mutta ei haja-asutusalueelle. Lisäksi asiakkaiden on vaikea sitoutua yhden palvelutuottajan asiakkaaksi pitkäksi aikaa kerrallaan, kuten hallituksen niin sanotussa valinnanvapausmallissa edellytetään. Oikeassa valinnanvapaudessa palvelut pitäisi voida valita tilannekohtaisesti.
Vaikka soteuudistuksesta päätetäänkin viimekädessä eduskunnassa, niin ei kuntienkaan rooli ole yhdentekevä. Mielestäni jokaisen haja-asutusalueen ihmisen olisi hyvä varmistaa omalta kunnallisvaaliehdokkaaltaan mitä mieltä hän on soteuudistuksesta. Hallituksen pakkoyhtiöittämismallia jarruttamaan tarvitaan itsenäisesti ja järkevästi ajattelevia kuntapäättäjiä, jotta jonot saadaan lyhyemmiksi, hyvinvointi jakautuu tasaisemmin, terveyskeskusmaksut poistetaan ja palveluja ei yksityistetä ja pakkoyhtiöitetä.