Ministeri Berner ei turhaan jarruttele. Hän aikoo uudistaa liikenteessä lähes kaiken – todella lyhyellä aikataululla. Vaikealta tuntuu, että kaikki olisi valmista ensi vuoden alussa, niin monta avointa kysymystä esityksessä vielä on. No, ministerin esitys lähtee nyt lausuntokierrokselle, jonka jälkeen ministeriössä vielä täsmennetään esitystä. Sen jälkeen on meidän vuoromme eduskunnassa. Liikenne- ja viestintävaliokunnalla tulee töitä riittämään.
Suomen liikennepolitiikka kaipaa uudistamista. Tiemme ja rataverkkomme ovat huonossa kunnossa. Korjausvelkaa on lyhennettävä voimakkaasti, ja liikenteen ilmastopäästöt on saatava nopeasti laskuun. Nämä ovat Vasemmistoliitolle tärkeitä tavoitteita. Samoin liikenteen digitalisaatio voi muuttaa liikkumista helpommaksi ja halvemmaksi koko Suomessa. Liikenneverkkoyhtiötä tai yksityisiä voittoa tavoittelevia operaattoreita emme kaipaa. Emme halua tehdä isänmaastamme yritystä.
Bernerin esityksessä on unohtunut pieni ihminen. Ihmisen oikeus liikkumiseen on perusoikeus. Miten se voidaan taata jokaiselle, kun veroista siirrytään käyttömaksuihin? Tähän asti iso osa liikkumisen kustannuksista on maksettu auton oston tai tankkaamisen yhteydessä veroina, sekä erikseen maksettuna ajoneuvoverona. Jatkossa verojen osuus pienenee, ja kotiin tuleva lasku kasvaa huomattavasti. Tällaiset erilliset maksut horjuttavat erityisesti pienituloisten taloutta. Pelkään pahoin, että hallituksen linjasta kiittelevät lähinnä perintätoimistot.
Rikkaita uudistus suosii. Mitä kalliimman auton haluat, sitä isompi ale tulee autoveron poistosta. Hallitus myöntää itsekin, että tämä saattaa lisätä suurten ja suuripäästöisten autojen määrää. Tämä on aivan nurinkurista, kun tarkoitus on nimenomaan vähentää liikenteen päästöjä. Liikenne aiheuttaa viidenneksen Suomen ilmastopäästöistä, joten päästöt pitää saada laskuun nopeasti. Se on meidän jokaisen etu.
Käyttöaikaan ja tiekategorioihin perustuva järjestelmä on toistaiseksi jäänyt minulle hämärän peittoon. Vaikuttaa, että ministeri säikähti kohua mustista laatikoista, ja siirsi kilometreihin perustuvat maksut jatkovalmisteluun. Kun aikaan perustuva maksu ei kannusta vähentämään ajokilometrejä, niin eihän silloin myöskään päästöt vähene. Kun taas seuranta ja tietojen tallentaminen – syystäkin – on nyt hylätty, niin miten esimerkiksi satunnaisesti mummolassa käyvä perhe hoitaa tienkäyttömaksunsa?
Tärkeää huomioitavaa tällaisissa uudistuksissa on vaikutukset eri elämäntilanteissa oleviin ihmisiin. Kannattaako työtä ottaa vastaan pitkän matkan päästä, jos työmatkaa varten tarvitaan isommat käyttömaksut? Entäs lapset? Kenellä on kiinnostusta kehittää turvallisia koulureittejä, kun kevyen liikenteen väylillä ei voi tehdä bisnestä? Vai saammeko tulevaisuudessa hankkia lapsillemmekin veroleiman polkupyörän sarveen. Mikä on autoharrastajien kohtalo? Ja miten voimme olla varmoja, että nyt annettava bensaveron palautus ei tule takaisin kahta kovempana vuosien kuluttua?
Entä miten tätä kaikkea tullaan valvomaan? Onko Trafi jatkossa tiirailemassa tiellä kulkijoita ja tarkkailemassa, onko operaattorimaksut maksettu. Miten paljon veroeuroja uusi järjestelmä tulee nielemään, ja paljonko uutta byrokratiaa tässä synnytetään?
Entä mikäli uudistuksessa käyttäjä maksaa liikenteen, niin tarkoittaako se, että käyttäjä myös saa rahoilleen vastinetta? Kun pitkien välimatkojen ja paljon välttämättömiin matkoihin omaa autoa tarvitsevat joutuvat maksamaan suhteessa enemmän auton käytöstä esimerkiksi aikaperusteista maksua, niin saavatko myös syrjäisten alueiden ihmiset osansa heiltä kerättäviltä veroluontoisista maksuista esimerkiksi uusien infra-investointien tai peruskorjauksien muodossa? Tulisiko meistä oman auton pakko-omistajista Bernerin liikenneyhtiön maksumiehiä?
Bernerin esityksessä on siis hyvää ja huonoa. Jatkovalmistelua ajatellen toivon erityisesti, että haja-asutusalueiden tilanne huomioidaan kunnolla. Toimivaa joukkoliikennettä pitää kehittää, uusia liikennepalveluita kokeilla erityisesti harvaan asutuilla alueilla, ja käyttömaksuissa huomioida tosiasialliset mahdollisuudet liikkua muulla kuin omalla autolla.