Vietämme parhaillaan lapsen oikeuksien viikkoa ja sunnuntaina on YK:n kansainvälinen lapsen oikeuksien päivä. Toissa päivänä julkaistiin lapsibarometri mistä käy ilmi, että suomalaislapset ovat hyvinvoivia ja elämäänsä tyytyväisiä. Tämä on ilouutinen ja kunnia-asia meille kaikille.
Kuitenkin siitä huolimatta, tai juuri siksi, on hallitus kohdistanut ennennäkemättömän määrän leikkauksia lapsiin. Hallitus on leikannut lapsilisä, lakkauttanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden, kasvattanut päivähoidon ryhmäkokoja ja kasvattanut lasten iltapäivätoiminnan maksuja.
Eduskunnan täysistunnossa oli eilen käsittelyssä kyselytunnin jälkeen lapsilisien leikkaus. Se on törkeä leikkaus lapsilta ja lapsiperheiltä, jota vasemmistoliitto ei tule hyväksymään. Vasemmistoliitto on mukana lapsilisiä leikkaavan lakimietinnön vastalauseessa, jossa toteamme, että emme voi hyväksyä lapsiperheisiin kohdistuvia eriarvoistavia päätöksiä.
Valtiovarainministeri Orpo on ilmoittanut, että mikäli velkaantuminen ei taitu ja työllisyys parane, jatkaa hallitus leikkauksia keväällä. Leikkauksilla ei kuitenkaan taiteta velkaantumista tai paranneta työllisyyttä ja hallitus ottaakin ensi vuonna lisävelkaa jopa kuusi miljardia euroa. On siis pelättävissä, että mikäli ministeri Orpo aikoo toteuttaa uhkauksensa, aikoo hallitus tehdä vielä lisäleikkauksia.
Voi vain toivoa, että Sipilän hallitus säästäisi lapset lisäleikkauksilta, sillä lapset ovat jo nyt joutuneet kohtuuttomaan maksajan rooliin laman laskua maksettaessa. En keksi yhtäkään tilannetta, missä lapsilta leikkaaminen olisi hyväksyttävää. Liioin se ei ole myöskään taloudellisesti järkevää, sillä lapset ovat kansantaloutemme tulevaisuus. Ennen kaikkea lapsilta leikkaaminen on kuitenkin väärin inhimillisesti ajateltuna.
1990-luvulla niin ikään leikattiin lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Nämä säästöt ovat tulleet yhteiskunnalle myöhemmin erittäin kalliiksi. Parinkymmenen vuoden takaisen laman aikana leikattiin esimerkiksi kuntien nuorisotyöstä, lapsiperheiden tuista, päivähoidosta, kerhotoiminnasta ja kouluterveydenhuollosta. Saman tyyppisistä asioista, mistä Sipilän hallitus nyt leikkaa. 21 vuoden ikään mennessä 1987 syntyneistä 18% ei ole valmistunut muualta kuin peruskoulusta, 23% on turvautunut toimeentulotukeen ja yli neljänneksellä on poliisin tai oikeuslaitoksen merkintä.
Vaikka lapsiasiainvaltuutetun laatiman lapsibarometrin mukaan Suomen lapset ovat pääosin onnellisia, niin toisaalta tutkimus osoittaa, että 6-vuotiaiden joukossa on pieni joukko lapsia, jotka eivät tunnista myönteisiä asioita elämässään. Noin kymmenesosa lapsista ei osannut myöskään sanoa, missä he ovat hyviä, milloin perheen kanssa on kivaa tai mikä tekee heidät iloiseksi. Näitä lapsia ajatellen on erityisen tärkeä pysähtyä miettimään leikkausten mahdollisia vaikutuksia.
Suomeen tarvitaan pikaisesti punavihreä hallitus, joka peruisi Sipilän hallituksen lapsiin kohdistuvat leikkaukset. Yhteiskunta on juuri niin hyvä, miten se kohtelee lapsiaan.