Liikenneministeri Berner esitteli tänään hallituksen esitystä liikennekaareksi. Esitys on parantunut hieman ensimmäisten luonnosten julkaisemisen jälkeen, mutta edelleen se herättää huolta. Erityisesti taksilupien hinta- ja määräsääntelystä luopuminen voi johtaa eriarvoistumisen lisääntymiseen.
Sipilän hallitus jatkaa maaseudun asukkaita kurittavaa linjaansa. Taksien hinta- ja määräsääntelyn poistaminen tulee kaikella todennäköisyydellä tarkoittamaan sitä, että suurissa kaupungeissa yritykset aloittavat kilpailun kohti pohjaa samalla kun harvempaan asutulla alueella hinnat nousevat. Taksiyrittäjät saavat siis vapaasti määritellä omat hintansa ja palvelualueensa. Tämä ei kohtele eri puolilla Suomea asuvia ihmisiä oikeudenmukaisesti. Sentään Trafin tehtäväksi annetaan hintakehityksen seuranta, ja se voi tarvittaessa puuttua hintaan. Myös matkustajaturvallisuutta ja -tyytyväisyyttä tulee seurata tarkasti.
Tällaisten suurten uudistusten yhteydessä on aina mietittävä, saavutetaanko niillä alkuperäiset tavoitteet, kohtelevatko ne ihmisiä yhdenvertaisesti ja mitä muita vaikutuksia muutoksilla on. Vasemmistoliitto haluaa kehittää julkista liikennettä raiteisiin panostaen ja siirtää tavaraliikennettä raiteille. Liikenneinfrastruktuurin kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, ja se tapahtuu parhaiten julkisella omistuksella.
Nyt Sipilän hallitus on luomassa rahastusautomaattia. Palveluita ollaan muutenkin koko ajan keskittämässä kasvukeskuksiin, mikä lisää taksikyytien tarvetta, kun esimerkiksi sairaalat ovat entistä kauempana ihmisistä. Jääkö kallistuvien taksimatkojen hintalappu kuntien vai asiakkaiden maksettavaksi? Myös esimerkiksi koulukyytien osalta kuntien kulut uhkaavat nousta pilviin.
Hallituksen tavoite liikennekaarelle on hyvä: kehittää liikennettä palveluna sujuvammaksi ja hyödyntää digitalisaation mahdollisuudet. Kuitenkin esitys tuntuu keskittyvän normien purkuun liikenteen aidon kehittämisen sijaan. Liiallista sääntelyä on hyvä purkaa, tästä kai kaikki ovat samaa mieltä. Mutta milloin sääntely sitten on liiallista? Suuri osa yhdessä sovitusta normeista on luotu suojelemaan heikoimmassa asemassa olevia. Silloin niiden purkamisella voi olla hyvin vakavia seurauksia. Esitysten vaikutukset täytyisi arvioida hyvin huolellisesti etukäteen, mutta Sipilän hallitukselta tämä on valitettavan usein unohtunut.
Hyvää esityksessä on, että keinotekoisesta jaottelusta satunnaisiin ja kokopäiväisesti palveluita tarjoaviin yrityksiin luovuttiin. Pahimmillaan erilainen kohtelu olisi johtanut harmaan talouden lisääntymiseen ja olisi estänyt rehellisiä yrityksiä kasvattamasta toimintaansa. Pakettikuljetuksessa ei tarvittaisi lupaa, vaan pelkkä rekisteröityminen riittäisi. Tämä luo uuden katvealueen kuljetusalalle. Harmaa talous on jo nyt merkittävä ongelma, ja nyt olisikin etsittävä kaikki keinot sen torjumiseen.
Liikenteen ratkaisut näkyvät jokaisen suomalaisen arjessa hyvin konkreettisesti. Samaan aikaan, kun ministeri Berner esitteli liikennekaarta, käytiin täysistunnossa keskustelua valtion ensi vuoden budjetista. Ensi vuodelle on kyllä luvassa tiehankkeita, mutta liian vähän suhteessa korjausvelkaan. Perusväylänpitoon on varattu 200 miljoonaa euroa, vaikka hallituksen oma päätös oli käyttää siihen ensi vuonna 300 miljoonaa. Tämä tarkoittaa, että teiden ja raiteiden rapistumista ei saada pysäytettyä. Onko Bernerin tarkoitus saattaa tiemme niin huonoon kuntoon, että suomalaiset alkavat kannattaa tieverkon avaamista kilpailulle? Ideologinen yksityistäminen ja valtion omaisuuden myyminen ei ole kehittämistä.
Liikennekaaren on määrä astua kokonaisuudessaan voimaan kesällä 2018. Tänään Berner kertoi vasta ensimmäisestä vaiheesta. Valitettavasti kokonaan vastausta vaille jäivät mahdollisen infrayhtiön perustaminen ja liikenneinvestointien rahoitusmalli. Nämä ovat aivan olennaisia kysymyksiä, jotka ratkaisevat uudistuksen onnistumisen.