Blogi

18.5.2016

Suomen suuntaa etsimässä

Eduskunnassa pohditaan tänään välikysymyskeskustelussa Suomen suuntaa ja on varmasti ihan aiheellista miettiä sitä, mihin suuntaan hallitus on Suomea viemässä. Olemme nyt vuoden saaneet nähdä hallituksen toimia, joihin ovat kuuluneet esimerkiksi yritys saada aikaan pakkolakipaketti sekä yritys leikata roimasti sunnuntailisiä ja ylityökorvauksia. Pakkolakipaketti on hyllyllä ja hallitus perääntyi lisien leikkaamisesta, mutta paljon pienituloisia kurittavia esityksiä hallituksen työkalupakista edelleenkin löytyy.

Valitettavasti hallituksen politiikalla Suomen suunta on taaksepäin monella eri tavalla. Esimerkiksi palkattoman työn lisäämisen olisin toivonut jo jäävän jonnekin viime vuosituhannelle, mutta olemme saaneet nähdä, että tämän hallituksen toimiin se kuuluu vielä vuonna 2016.

Kun puhumme Suomen suunnasta, itselleni erityisen tärkeää on puhua eriarvoisuuden kasvusta. Huolestuttavinta nykyisen hallituksen politiikassa on, että se johtaa tulo-, terveys- ja koulutuserojen kasvuun. Vaikea tällaista Suomen suuntaa on perustella millään tavalla. Loppujen lopuksi eriarvoisuuden kasvu ei hyödytä ketään. Kaikkien on parempi elää tasa-arvoisessa Suomessa.

Kaikille on varmasti selvää, että jos hallitus saa tahtonsa läpi, se suuntaa Suomea kohti suurenevia tuloeroja. Tukien leikkaaminen ja maksujen korottaminen kohdistuvat kohtuuttomasti pienituloisiin. Tämä siitäkin huolimatta, että perustuslain mukaan jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Julkisen vallan tehtävä on perustuslain mukaan turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä terveyttä. Voidaan hyvin ja perustellusti kysyä, onko hallitus viemässä meitä suuntaan, jota perustuslaki edellyttää?

Sosiaali- ja terveydenhuollon maksut nousivat monissa kunnissa noin 30 prosenttia. Järkyttävää on, että lääkärissä käynti saattaa tulla monessa kunnassa yli 40 prosenttia kalliimmaksi kuin ennen, kun mukaan lasketaan myös esimerkiksi lääkkeiden alkuomavastuun nouseminen. Viime viikolla ilmestyneessä selvitysmiehen raportissa ehdotetaan, että kakkostyypin diabetesta sairastavat suomalaiset laitetaan maksamaan osa lääkärin määräämistä lääkkeistä itse. Tämä toteutuu siis, jos hallitus toteuttaa aikeensa tehdä lisää leikkauksia lääkekustannuksiin. Tämä nostaa peräti 300 000 ihmisen lääkekustannuksia ja kolahtaa tietenkin pahiten pienituloisiin. Tämä on se suunta, mihin hallitus meitä nyt vie ja on jo vienyt.

”Lapsista me näemme huomenna, mikä meille aikuisille ja tälle yhteiskunnalle on ollut tärkeää tänään.” on lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila viisasti sanonut.

Olen kantanut paljon huolta siitä, miten hallituksen politiikka vaikuttaa lapsiperheköyhyyden syvenemiseen. Syrjäytyminen, joka monesti siirtyy sukupolvelta toiselle, alkaa jo aivan liian monella varhaislapsuudessa. Tämä kehitys pitää pysäyttää, mutta hallitus vain syventää sitä.

Jo nyt yli 100 000 maassamme asuvaa lasta elää pienituloisissa perheissä. Huolestuttavaa on, että köyhyys on meillä syventynyt ja pitkittynyt 1990-luvulta alkaen. Yksi merkittävä tekijä köyhyyden syvenemisen taustalla on, että lapsiperheille suunnatut tulonsiirrot, kuten lapsilisä ovat jääneet ostovoimaltaan jälkeen yleisestä hintojen ja ansiotulojen noususta. Ja mitä tekee hallitus tämän ongelman ratkaisemiseksi? Hallituksen ei pitänyt koskea lapsilisiin, mutta nyt se on päättänyt leikata niitä 0,85 prosentin tasasuuruisella vähennyksellä.

Lasten ja nuorten tulevaisuuden kannalta olen huolestunut myös siitä, minkälainen ilmapiiri Suomessa nykyään vallitsee. Sananvapauden nimissä joidenkin mielestä on aivan sallittua huudella netissä ja kaduilla rasistisia, naisvihamielisiä ja erilaisiin vähemmistöihin kohdistuvia vihamielisiä viestejä. Kehitysapua leikataan ja maahanmuuttajien perheenyhdistämistä vaikeutetaan. Suomesta leviää maailmalla kuva takapajulana, joka ei halua auttaa hädänalaisia, vaikka on yksi maailman rikkaimmista maista. Vaikea näiden päätösten jälkeen on nähdä enää vilaustakaan siitä kansainväliseen yhteistyöhön ja auttamiseen sitoutuneesta Suomesta, joka on ollut aktiivinen esimerkiksi YK:ssa rauhanturvaamisessa ja ihmisoikeuksien edistämisessä.

Hallitus vie Suomea kohti menneisyyden luokkayhteiskuntaa harjoittamalla kovaa säälimätöntä leikkauspolitiikkaa, jossa kaikista heikoimmassa asemassa olevat lapset, vanhukset ja sairaat maksavat kaikista kovimman hinnan. Se on selvää, että hallituksen suunta ei ole se, mihin Vasemmistoliitto haluaa Suomea viedä. Me haluamme viedä Suomea kohti tasa-arvoisempaa ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta. Onneksi on olemassa vaihtoehto, joten toivoa on myös paremmasta huomisesta. Loppujen lopuksi demokratian kautta kaikki on mahdollista.