Tänään eduskunnassa keskustellaan opposition välikysymyksestä, joka koskee hallituksen leikkauksia korkeakoulutukseen ja opintotukeen. Koulutusleikkaukset ovatkin ehkä pahin esimerkki hallituksen leikkauslinjan lyhytnäköisyydestä. Koulutuksesta leikataan hallituskauden aikana yli miljardi euroa vuositasolla. Koko kasvatus- ja koulutussektori varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen joutuu hallituksen leikkuriin. Erityisen järkyttynyt olen ammatillisen koulutuksen leikkausten määrästä.
Suomalaisen huippututkimuksen tulevaisuus on vakavasti uhattuna, kun yliopistoissa on valtavia yt-neuvotteluita hallituksen politiikan seurauksena. Hallitus puhuu kyllä kauniisti uusien innovaatioiden tärkeydestä, mutta innovaatiot eivät synny tyhjästä, vaan perustutkimuksen rahoitus turvaamalla.
Suomi on noussut suhteellisen nopeasti köyhästä, maatalousvaltaisesta sääty-yhteiskunnasta sellaiseksi, minkälaisena sen nyt tunnemme. Yksi tärkeimmistä syistä tämän nopean kehityksen taustalla on ollut pyrkimys saada laajat koulutusmahdollisuudet kaikille vanhempien asemasta riippumatta. Nyt, kun katsoo hallituksen pitkää koulutusleikkauslistaa, ei voi olla ihmettelemättä: Miksi tämä vuosikymmenien työ tasa-arvon edistämiseksi halutaan säästöjen nimissä heittää hukkaan?
Näiden leikkausten tulos tulee olemaan vähääkään liioittelematta katastrofi. Hallitus osoittaa koulutusleikkauksillaan, että se on lopullisesti irtisanoutunut tasa-arvon tavoitteesta. Jos hallitus tarttuisi tosissaan veronkierron kitkemiseen, tasa-arvoa rapauttavia leikkauksia ei tarvitsisi tehdä.
Epätasa-arvon kasvattaminen ei ikinä tuo säästöjä. Päinvastoin erilaisten lahjakkuuksien hukkaaminen tulee hyvin kalliiksi. Yksi suurimmista huolistani koulutusleikkauksiin liittyen koskeekin sitä, minkälainen vaikutus niillä on koulutukselliseen tasa-arvoon. Onko kaikilla mahdollisuus opiskella niin pitkälle ja sitä alaa kuin haluaa? Miten erityistä tukea oppimisessaan tarvitsevien lasten ja nuorten palvelut taatan leikkausten keskellä? Jo nyt on huolestuttavia merkkejä siitä, että jo peruskouluissa on nähtävissä kasvavia eroja eri koulujen oppimistulosten välillä.
Koulutus periytyy jo nyt Suomessa. Nuorten koulutusvalintoihin vaikuttavat esimerkiksi vanhempien sosioekonominen asema ja vanhempien koulutustausta. Nuorten kotitausta vaikuttaa jo siinä vaiheessa, kun peruskoulusta siirrytään lukioon tai ammatilliseen koulutukseen. Yliopistoissa opiskelee huomattavasti enemmän akateemisesti koulutettujen lapsia kuin esimerkiksi ammatillisen koulutuksen saaneiden lapsia. Myös perheen varallisuus on yhteydessä nuorten valintoihin. Lukio-opiskelijoiden vanhemmista huomattavasti suurempi osa kuuluu isompiin tuloluokkiin kuin ammatillisen puolen opiskelijoiden vanhemmista. Hallituksen koulutusleikkaukset vain syventävät tätä epätasa-arvoa.
Kiinnostaako hallitusta ollenkaan, minkälainen vaikutus tasa-arvoon opintotuen muuttamisella lainapainotteisemmaksi on? Kaikki me tiedämme, että kynnys lähteä ottamaan isoja lainoja on suurempi pienituloisten vanhempien lapsilla kuin varakkaimmista piireistä tulevilla. Varsin epäloogista on, että lainakammoinen hallitus haluaa pakottaa opiskelijat ottamaan lainaa, jotta he saavat ostettua ruokaa kaupasta ja maksettua vuokransa. Onko tässä yhteiskunnassa mitään muuta ihmisryhmää, jonka oletetaan ottavan lainaa perustoimeentulonsa kattamiseen?
Tilastokeskuksen mukaan taantuma on leikannut eniten nuorten tuloja. Vuosina 2010-2014 alle 25-vuotiaiden tulojen kehittyminen on ollut kaikkein heikointa, sillä ikäluokan käytettävissä oleva mediaanitulo oli peräti 6 prosenttia matalampi vuonna 2014 kuin vuonna 2010.
Sen sijaan, että opintotuesta tehdään lainapainotteinen, järkevämpää olisi kehittää perustuloa. Se vähentäisi tehokkaasti byrokratiaa sekä takaisi tasa-arvoiset opiskelumahdollisuudet. Meidän on yhdessä kehitettävä sellainen perustulo, joka vähentää koulutuksen vahvaa periytymistä ja tuloeroja.
Suomi ei olisi ikinä noussut nopeasti maatalousvaltaisesta, köyhästä sääty-yhteiskunnasta sellaiseksi, kun sen nyt tunnemme, jos edelliset sukupolvet eivät olisi satsanneet tasa-arvoiseen koulutukseen. Kysymys on valinnoista. Toivottavasti valitsemme edelleen tasa-arvon.