Hallitus jatkaa leikkausten ja säästöjen tiellä, vaikka kotimaisen ostovoiman heikentäminen tulee lisäämään työttömyyttä erityisesti palvelualoilla. Hallituksen olisi hyvä myöntää rehellisesti, että palkansaajien verotus tosiasiallisesti kiristyy, kun työnantajamaksuja siirretään palkansaajien maksettaviksi. Vaikka myöhemmin tulisikin jokin kevennys palkansaajien verotukseen, se ei todennäköisesti kompensoisi lähellekään nyt tehtyjen veroluonteisten maksujen korotuksia ja indeksien jäädytyksiä.
Itse olen hyvätuloisena valmis maksamaan enemmän veroja, jotta lisäleikkauksilta vältytään. Se, että pienituloisten käteen jäävä osuus jatkuvasti pienenee, on yksiselitteisesti väärin. Vasemmisto on ajanut oikeudenmukaisempaa verotusta. Tämä tarkoittaa mm. kaikkien ansio- ja pääomatulojen verottamista yhteisen progressiivisen taulukon mukaan sekä osinkoverojen kiristämistä. Nyt, kun saamme tietovuotoja veroparatiiseista, on hyvä muistuttaa Vasemmiston vaihtoehtobudjetin yhdestä pääperiaatteesta: valtion budjetti olisi tasapainossa, jos kaikki harmaa talous saataisiin kuriin ja verovuoto veroparatiiseihin tukittaisiin. En voi olla hämmästelemättä, miten hallitus ei ole ottanut tähän kantaa, vaikka asia on tietovuotojen ja budjettiriihen takia erityisen ajankohtainen!
Kehysriihen hyviä uutisia ovat lisäsatsaukset infrahankkeisiin. Esimerkiksi Oulu-Kemi –tieosuuden ottaminen mukaan infrahankkeisiin on oikea ja välttämätön liike. Hallituksen panostukset eivät kuitenkaan riitä kuromaan perusväylänpidossa olevaa korjausvelkaa umpeen. Suomessa riittää edelleen työtä kuoppien paikkaamisessa ja raiteiden sekä satamien kunnostamisessa.
Polttoaineveron korotus kirpaisee eniten niitä, jotka joutuvat päivittäin kulkemaan pitkiä työ- ja asiointimatkoja omalla autollaan. Erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa julkisen liikenteen saatavuus on heikkoa ja heikkenee edelleen hallituksen tekemien joukkoliikenteeseen kohdistuvien säästöjen vuoksi.
Erityisen huolissani olen siitä, että kunnilta leikataan, vaikka jo nyt tilanne on erittäin kriittinen korkean työttömyysasteen ja ikääntyvän väestön kunnissa. Hallitus ilmoitti taas nostavansa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja. Asiakasmaksujen korotukset kuuluvat kuntien päätösvaltaan. Kuntapäättäjänä en voi olla ihmettelemättä hallituksen painostusta asiassa.
Asiakasmaksujen alarajan korottaminen iskee eniten niihin, jotka palveluja eniten tarvitsevat. Lapsiperheet, vammaiset ja vanhukset joutuvat entistä tiukemmalle, kun hallitus leikkaa lisäksi 0,85 prosentin tasasuuruisella vähennyksellä mm. lapsilisiä, vähimmäispäivärahoja, kansaneläkkeitä, takuueläkkeitä, kotihoidon tukea, elatustukea, työmarkkinatukea ja eläkkeensaajan asumistukea.
Järkyttävää on, että hallitus leikkaa vielä lisää maailman köyhiltä tilanteessa, jossa moni kriisi koko ajan pahenee. Kehitysyhteistyöstä leikataan lisää 25 miljoonaa euroa vuodesta 2018 lähtien. Näiden uusien leikkausten vuoksi kehitysyhteistyömäärärahat tippuvat 0,39 prosenttiin suhteessa bruttokansantuloon. Hallitus ei näytä välittävän tippaakaan siitä, että Suomi on kansainvälisesti sitoutunut saamaan osuuden YK:n suosittelemaan 0,7 prosenttiin.
Hallituksen ylpeily sillä, että koulutuksesta ei enää säästetä, on surkuhupaisaa, kun tiedämme jo tehtyjen leikkauslistojen suuruuden. Valtavilla koulutusleikkauksilla, jotka ulottuvat varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen vaarannetaan tulevaisuuden kilpailukyky. Esimerkiksi kaikille helposti saatavalla varhaiskasvatuksella pystytään ehkäisemään monenlaisia ongelmia. Lapsilta ja nuorilta säästäminen on yksi tämän hallituksen suurimmista virheistä.