Sosialistinen naisliike aloitti naistenpäivän perinteen 1900-luvun alussa. Naistenpäivä oli tuolloin ja on mielestäni edelleen ennen kaikkea osa taistelua naisten oikeuksien puolesta. Tänään on hyvä päivä muistaa ja kiittää menneiden sukupolvien tasa-arvotyötä ja ihailla sinnikkyyttä, jolla tasa-arvoa on viety eteenpäin vaikeinakin aikoina. Samaa sinnikkyyttä tarvitsemme nyt, sillä tasa-arvon takatalvi näkyy Suomessa monella eri tasolla.
Keskusteluilmapiiri on muuttunut uhkaavaksi varsinkin naispoliitikoille, jotka ovat avoimesti feministejä ja puhuvat rasismia vastaan. Feministinä ja viiden lapsen äitinä olen järkyttynyt, että monelle naispoliitikolle raiskauksilla uhkaavien ja omiin lapsiin kohdistuvien uhkausten vastaanottaminen on arkipäivää.
Hallituksen politiikassa naisministerit ovat jääneet täysin miesten varjoon. Uutiskuvat ovat täynnä Sipilää, Stubbia ja Lindströmiä nyrkkitervehdyksineen ainakin silloin, kun isoja päätöksiä tehdään. Jo hallitusohjelmaa neuvoteltaessa tulivat uutiskuvat lähinnä miehistä koostuvista neuvottelijoista tutuiksi. Valitettavasti sama trendi näkyy myös yhteiskuntasopimusneuvotteluissa, joissa tasa-arvoon liittyvät kysymykset loistavat poissaolollaan. Mihin on unohtunut esimerkiksi ihmisoikeuskysymys miesten ja naisten samapalkkaisuudesta?
Ymmärrän hyvin, että Pam ei voinut hyväksyä neuvottelutulosta. Surkuhupaisaa ja kuvaavaa on, että naisvaltaisten alojen etuja ponnekkaasti puolustavaa Pamin varapuheenjohtajaa Niina Koivuniemeä kutsuttiin Iltalehdessä eilen militantiksi kiivailijaksi. Kirjoitetaanko miespuolisista ay-johtajista näin?
Ehkä yksi suurimmista hallituksen politiikan tasa-arvo-ongelmista on julkisen sektorin jatkuva syyllistäminen. Hallituksen politiikka talkoopuheineen ja leikkauslistoineen kuvaa hyvin tätä ongelmaa. Julkinen sektori ja sen työntekijät ovat vain taakka, jota yksityinen sektori kantaa. Naisvaltainen, julkinen sektori saa jatkuvasti taipua ”yhteisen hyvän” edessä. On toki pieniä hetkiä, kun muistetaan, että kätilöt tekevät tärkeää työtä ja palkanalennukset perutaan, mutta muutaman kuukauden päästä asia on unohdettu ja sama meno jatkuu.
Emme ole vieläkään saaneet nähdä hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa. Hallituksen sukupuolten tasa-arvoa heikentävien esitysten lista on pitkä. Tasa-arvo-ohjelman pitäisikin taipua ihmeisiin, jotta sen satsauksilla tasa-arvoon saataisiin paikattua edes osa hallituksen tasa-arvoa nakertavasta politiikasta.
Sopivasti tänään naistenpäivänä eduskunnan täysistunnossa käsitellään yhtä hallituksen naisten asemaa heikentävistä esityksistä. Hallitus esittää leikkausta vanhempainvapaiden lomakertymiin, mikä leikkaa yksipuolisesti naisten lomia. Lomakertymien vähentäminen on naisten palkan merkittävää leikkaamista ja heikentää sekä tasa-arvoa että lapsiperheiden toimeentuloa ja perheiden arvokasta, yhteistä aikaa.
Palkkatulojen lisäksi myös osinko- ja pääomatulot jakaantuvat epätasaisesti sukupuolten kesken. Olemme saaneet viime aikoina lukea paljon siitä, kuinka isoja osinkoja omistajilleen maksavat yhtiöt käyvät samaan aikaan isoja yt-neuvotteluja. Verohallinnon tilastojen mukaan henkilöasiakkaat saivat osinkotuloja vuonna 2013 yhteensä 4 miljardia euroa, joista 75 prosenttia meni miehille. Miehet saivat osinkotuloja keskimäärin 5898 euroa ja naiset 2408 euroa. Pääomatuloista miehet saivat noin 70 prosenttia.
Myös sukupuolten välistä tulonjakoa tasoittaisi tehokkaasti Vasemmiston ajama veroremontti. Ajoimme vaihtoehtobudjetissamme mallia, jossa kaikkia ansio- ja pääomatuloja verotetaan yhteisen progressiivisen taulukon mukaan ja erillisestä pääomatuloverosta luovutaan sekä osinkoveroja kiristetään. Vaihtoehtoja vain naisten pienellä palkkapussilla käymiseen siis on!
Kotimaassa riittää tasa-arvon puolesta työtä tekeville näinä aikoina enemmän tekemistä kuin aikoihin. Kansainvälisenä naistenpäivänä tunnen suurta huolta myös naisista pakolaisina ja turvapaikanhakijoina. Naisten ja lasten osuus turvapaikanhakijoista Euroopassa on rajussa kasvussa. Naisilla ja lapsilla on erityinen riski joutua matkalla seksuaalisen väkivallan uhriksi. Suuri osa naisista on raskaana, eikä saa tarvitsemiaan palveluja. Osa pääsee synnyttämään pakomatkalla sairaalaan, mutta jatkaa muutaman päivän levon jälkeen matkaansa kävellen.
Pakolaisjärjestöt ovat aiheellisesti olleet huolissaan Suomen ja muiden Euroopan maiden kiristyvästä pakolaispolitiikasta. Perheenyhdistämisen vaikeuttaminen kasvattaa suuresti riskiä, että haavoittuvimmassa asemassa olevat naiset ja lapset joutuvat ihmiskaupan uhreiksi. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan osa naisista joutuu maksamaan salakuljettajille matkansa Eurooppaan seksillä. Toiveeni naistenpäivänä on, että naisten ja lasten oikeuksien edistäminen ja erityiset riskit turvapaikanhakijoina saadaan nykyistä paremmin politiikan keskiöön niin Suomessa kuin EU-tasollakin.
Tasa-arvo ei ole koskaan itsestäänselvyys ja aikamme osoittaa hyvin sen, että tasa-arvossa voidaan ottaa takapakkia myös nopeasti. Meillä kansanedustajilla on tasa-arvon edistäjinä tietenkin keskeinen rooli. Lisäksi tasa-arvon aktiivit esimerkiksi eri järjestöissä, yliopistoissa ja ay-liikkeessä tekevät tärkeää työtä. Haluan edelleen uskoa, että tasa-arvon takatalvi on voitettavissa tasa-arvon puolustajien yhteistyöllä. Hyvää kansainvälistä naistenpäivää!