Julkaistu Raahen Seudussa 30.12.2015
Joulun ajan hiljentyminen ja yhdessäolo perheen kanssa on ollut itselleni tärkeä hengähdystauko syksyn kiireen jälkeen. Näin vuoden lopussa mietin myös mennyttä ja suunnittelen tulevaa.
Viimeisillä syysistuntokauden viikoilla täysistunnot venyivät monesti myöhään yöhön ja hallituspuolueiden äänillä läpi meni monia tulevaisuutemme kannalta huonoja ratkaisuja, kuten subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen, yliopistojen määrärahan merkittävä leikkaaminen ja eläkeläisten asumistuen heikentäminen.
Vasemmistoliitto ja vihreät tekivät syyskauden lopuksi välikysymyksen, jossa oli kysymys paitsi ministeri Stubbin lausunnoista myös lainvalmistelun avoimuudesta ja luotettavuudesta. Valiokunnissa me kansanedustajat saamme kuulla loistavia asiantuntijoita, jotta päätösten vaikutuksista olisi mahdollisimman paljon tietoa ja osaisimme päättää viisaasti. Päätöksiä valmisteltaessa asiantuntijoita siis kuullaan, mutta kuunnellaanko heitä oikeasti? Viime aikoina on jatkuvasti ollut sellainen tunne, että asiantuntijoiden kommentit kaikuvat hallituspuolueissa kuuroille korville.
On monia asiantuntijoita, jotka ovat sitä mieltä, että sairausloman palkan alentaminen ei vähennä sairauslomia tai ainakin sen vaikutukset ovat kyseenalaisia. Suuri osa eduskunnan kuulemista asiantuntijoista ei lähtisi rajaamaan lasten oikeutta kokopäiväiseen päivähoitoon, koska näkevät sen lapsen edun vastaisena. Monet ovat tuoneet esille huolensa siitä, että terveyserot ovat olleet pitkään kasvussa Suomessa ja sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen korotus vain pahentaa ongelmaa.
Uuden vuoden toiveenani on, että hallitus ottaisi vakavasti opposition ja monen asiantuntijan huolen lainvalmistelun hatarasta tietopohjasta. Toinen toiveeni on, että ottaisimme oppia historiasta. Leikkauspolitiikan jatkuva perustelu kovilla ajoilla vie pohjan rohkeilta päätöksiltä, joiden vaikutuksia mietittäisi myös pitkällä aikavälillä. Sotien jälkeisessä, köyhässä Suomessa uskallettiin tehdä rohkeita ja oikeudenmukaisia päätöksiä, joiden ansiosta oma sukupolveni on edeltäjiään tasa-arvoisempi. Samanlaista rohkeutta toivon meille kaikille ensi vuoteen!