Eduskunnassa keskusteltiin eduskuntakauden ensimmäisestä välikysymyksestä, joka koskee hallituksen valtavia koulutusleikkauksia. Monet varmaan muistavat, kuinka eri puolueiden puheenjohtajat antoivat ennen vaaleja koulutuslupauksen: koulutuksesta ei leikata! Hallitusohjelman leikkaukset opetuksesta ja tieteestä ovat kuitenkin murskaavia. OAJ:n mukaan leikkaukset ovat kohtuuttomat 3 miljardia euroa vaalikauden loppuun mennessä.
Hallitusohjelmassa varhaiskasvatus mainitaan vain leikkauskohteena, mikä kertoo paljon hallituksen asenteista varhaiskasvatusta kohtaan. Ihmettelenkin, missä viipyy hallituksen säästölistan lapsivaikutusten arviointi.
Tutkimuksista tiedämme, että varhaiskasvatukseen sijoittaminen on todella tuottavaa, sillä jokainen varhaiskasvatukseen sijoitettu euro tulee seitsenkertaisena takaisin. Hallitusohjelman leikkauslistassa lopetetaan kuitenkin subjektiivinen päivähoito-oikeus sekä kasvatetaan ryhmäkokoja, vaikka investoinnit lasten ja perheiden peruspalveluihin, kuten varhaiskasvatukseen, tuovat pidemmällä aikavälillä säästöjä. Satsaaminen varhaiskasvatukseen vähentää lastensuojelun ja korjaavien erityispalveluiden tarvetta.
Eilisessä välikysymyskeskustelussa opetusministeri perusteli koulutuksen säästöjä muun muassa sillä, että koulutus on niin valtion kuin kuntienkin budjeteissa sosiaali- ja terveydenhuollon jälkeen toisiksi suurin menokokonaisuus. Tämä perustelu ei ole kestävällä pohjalla, sillä suomalaista koulutusjärjestelmää voidaan pitää tehokkaana. Verrattuna moneen muuhun maahan olemme saaneet hyviä oppimistuloksia, vaikka koulutusmenojen osuus on Suomessa kaikista julkisista menoista OECD-maiden keskiarvon alapuolella.
OECD-maiden yhteisessä PISA-tutkimusohjelmassa arvioidaan kolmen vuoden välein 15-vuotiaiden nuorten osaamista matematiikassa, luonnontieteissä ja lukutaidossa. Huolestuttavaa on, että suomalaisnuorten osaaminen on ollut laskussa, vaikkakin on edelleen OECD-maiden parhaimmistoa. Oppimistulosten huonontumisen lisäksi olen ollut huolissani siitä, että kouluviihtyvyydessä on paljon parantamisen varaa ja koulujen väliset erot ovat kasvamassa. Ihmisten puheissa esiintyy jo jakoja hyviin ja huonoihin kouluihin.
Nyt leikkaukset kohdistuvat ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitettuihin rahoihin, mitkä olisivat ensiarvoisen tärkeitä kouluviihtyvyyden ja oppimistulosten kannalta.
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on pidetty tärkeänä, että jokaisella on tasa-arvoiset mahdollisuudet kouluttautua niin pitkälle kuin haluaa taustoistaan riippumatta. Lasten kouluteitä on pystytty tasoittamaan peruskouluun satsaamalla ja pohjoismaisia tasa-arvoon pyrkiviä koulutusjärjestelmiä on pidetty menestystarinoina. Hallituksen leikkaukset koulutukseen leikkaavat tältä kehitykseltä siivet. Rakenteellisia uudistuksia pitää toki tehdä, mutta se ei voi tarkoittaa, että hyvät rakenteet, kuten tasa-arvoon pyrkivä koulutusjärjestelmä tuhotaan.
Hallitusohjelmassa luvattiin vahvistaa toisen asteen ammatillisen koulutuksen yhteiskunnallista merkitystä. Lupaus lunastettiin leikkaamalla. OAJ on arvioinut, että jos 190 miljoonan euron leikkaukset tehtäisiin opettajia irtisanomalla, noin 3 000 opettajaa menettäisi työpaikkansa. Henkilöstö- ja kiinteistömenot ovat suurin kuluerä ammattikouluissa. Leikkausten kärsijöinä ovat luultavasti erityisesti pienet ammatillisen koulutuksen järjestäjät ja alueellinen tasa-arvo kärsii. Hallitusohjelmassa luvataan kyllä, että alueellisesti kattavasta toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta huolehditaan. Miten tämä toteutetaan pienenevillä resursseilla?
Tein aiemmin syksyllä kirjallisen kysymyksen hallitukselle toisen asteen oppimateriaalien kustannuksista. Oppimateriaalit ovat suuri kustannuserä erityisesti pienituloisissa perheissä ja perheissä, joissa on monta
lasta toisen asteen koulutuksen piirissä samaan aikaan. Osa opiskelijoista tekee lisäksi kaksoistutkintoa eli maksaa samaan aikaan sekä lukion että ammatillisen koulutuksen oppimateriaaleista.
Oppimateriaalien hinta voi muodostua opiskelun esteeksi tai vaikeuttaa sitä huomattavasti, mikä murentaa ajatusta tasa-arvoisesta koulutuksesta. Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseeni opetusministeri toteaa, että hallitusohjelmaan ei sisälly kirjauksia oppimateriaalikustannusten selvittämisestä tai niiden siirtämisestä valtion ja kuntien kannettavaksi.
Korkeakoulutus periytyy Suomessa jo nyt. Korkeakoulutettujen vanhempien lapset menevät todennäköisemmin korkeakouluun kuin matalasti koulutettujen. Koulutustason nousun pysähtyminen on Suomessa jo tosi asia, mutta hallitus ei ota tätä haastetta tosissaan. Leikkaukset korkeakoulutukseen konkretisoituivat, kun Helsingin yliopisto ilmoitti vähentävänsä jopa 1200 työntekijää ja irtisanomisaalto uhkaa levitä koko maahan. Vähenevä opetus lisää entisestään koulutuksen eriarvoistumista.
Entä mikä on leikkausten vaikutus perustutkimukseen, jota tehdään pääasiassa julkisen sektorin tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa julkisella rahoituksella? Hallitus puhuu kyllä kauniisti uusien innovaatioiden tärkeydestä, mutta innovaatiot eivät synny tyhjästä, vaan perustutkimuksen rahoitus turvaamalla.
Hallituksen yksi kärkitavoite on työllisyysasteen nostaminen. Kuitenkin hallitus kurittaa julkista sektoria, joka työllistää erityisesti naisia. Eikö naisten työpaikat kiinnosta hallitusta? Koulutusleikkaukset vievät OAJ:n arvion mukaan opetus- ja kasvatusalalta noin 10 000 työpaikkaa hallituskauden loppuun mennessä.
Miten opetuksen laatu, koulutuksellinen tasa-arvo ja osaaminen turvataan tulevaisuudessa, jos jättileikkaukset toteutetaan? Koulutusjärjestelmämme on meidän timanttimme ja ylpeyden aiheemme. Sitä ei saa uhrata lyhytnäköisten säästöjen alttarille!