Monet tuntevat minut lapsiperheen äitinä ja lapsiperheiden puolestapuhujana. Politiikkaan olen lähtenyt pitkälti juuri lasten vuoksi takaamaan heille turvallista ja onnellista tulevaisuutta. Naisehdokkaalle lapset ovat kuitenkin myös este toimia politiikassa – tai niin monet tuntuvat ajattelevan.
Tasa-arvon päivänä muistelen äskettäin vaalikentillä tapahtunutta. Olimme muutaman muun ehdokkaan kanssa pysähtyneet kaupan eteen juttelemaan ihmisten kanssa ja jakamaan esitteitämme. Ojensin esitteen eräälle miehelle, joka sen mielellään ottikin. ”Emäntä kielsi viime vaaleissa äänestämästä sinua, kun sinulla on pieniä lapsia,” mies kertoi.
Tällainen ajatus on aika yleinen. Naisen sopivuutta luottamustehtäviin arvioidaan usein sen kautta, onko hänellä perhettä tai aikooko hän sitä hankkia. On tietysti hyvä, että äänestäjät huolehtivat myös poliitikkojen perhe-elämästä ja jaksamisesta. Valitettavasti tämä koskee kuitenkin vain naisia. Miesten uraa politiikassa lapset eivät häiritse, tai ainakaan siitä ei kysellä.
Tämä tuli esiin myös Ylen Vaaligalleria-haastattelussa, jossa raskaana olevalta ehdokkaalta kysyttiin ensimmäiseksi, miksi hän on ehdolla, vaikka on jäämässä äitiyslomalle. Miehiltä ei udella isyyslomista vaan vapaansa käyttävät isät esitetään lähinnä sukupuolirooleja rikkovina sankareina. Kysymys olisi myös kiellettyjen listalla työpaikkahaastattelussa.
Kerro sinäkin #pieniätarinoita tasa-arvosta! Lue ohjeet täältä.