Köyhyys ja sen vaikutukset nousivat viime viikolla hetkeksi pinnalle, kun arkkipiispa Kari Mäkisen kokoama köyhyysryhmä julkaisi suosituksensa hyvinvointierojen vähentämiseksi seuraavalle hallitukselle. Kuten ryhmä totesi, kyse ei ole erillisestä ”köyhyyspolitiikasta”, vaan tulo- ja hyvinvointierot syntyvät – ja vähenevät – meitä kaikkia koskevilla päätöksillä ja linjauksilla.
Köyhyysryhmä ottaa kantaa lasten ja perheiden palvelujen puolesta. Kynnystä saada apua täytyykin laskea, jotta ongelmiin voidaan puuttua jo ennen lastensuojeluilmoitusta tai traagisia tapahtumia. Kynnyksen madaltaminen ei kuitenkaan riitä, jos perhepalveluissa ja lastensuojelussa ei ole tarpeeksi työntekijöitä ja heillä tarpeeksi aikaa kuunnella ihmisiä ja etsiä apua heidän ongelmiinsa.
Sama pätee vanhuspalveluihin, jossa suurin ongelma on työntekijävajaus. Vanhusten hoiva – laitoksessa tai kotona – tarvitsee kunnolla henkilökuntaa. Jos lakiin saadaan kirjattua vaatimukset henkilöstön määrästä, sen täytyy olla riittävän korkea, sillä vähimmäismäärästä tulee helposti enimmäismäärä.
Köyhyysryhmä haluaa myös torjua yksinäisyyttä ja turvata jokaiselle nuorelle varallisuudesta riippumatta ryhmämuotoisen harrastuksen. Epäonnistunut nuorisotakuu voidaan herättää henkiin vain ulottamalla käsitys nuoren hyvinvoinnista opiskelua ja työntekoa laajemmalle. Eikä opiskelukaan auta syrjäytymiseen, jos kouluverkko ei yllä laajasti koko Suomeen. Koulutuspaikkoja on lisättävä erityisesti tänne pohjoiseen. Hyvinvointierot näkyvät jo peruskoulutuksessa. Viime syksyn ekaluokkalaiset ovat eriarvoisemmaksi asemassa kuin koskaan aikaisemmin johtuen opettajien lomautuksilta, materiaalisäästöistä ja koulumatkojen pidentymisistä.
Köyhyys ei ole vain työttömien huoli. Moni yksinyrittäjä ja freelancer kamppailee epävarman toimeentulon ja joustamattoman sosiaaliturvan puristuksissa. Heidän perusturvansa tuleekin saattaa samalla tasolle muiden kanssa – ja kaikkien perusturvaa nostaa.
Valitettavasti arkkipiispan köyhyysryhmä sortuu samaan kuin moni muu. Se puhuu kestävyysvajeesta, joka pakottaa leikkaamaan menoja, vaikka kyseessä on todellisuudessa verovaje, joka johtuu verotuloja leikkaavista veronkierrosta, veroparatiiseista ja epäoikeudenmukaisesta verotuksesta. Hyvinvointivaltio ei käy liian kalliiksi, jos sen rahoituspohjan puhkominen lopetetaan eduskuntavaalien jälkeen.
Kolumni on julkaistu Siikajokilaaksossa 17.3.2015