Kolumni on julkaistu Siikajokilaaksossa 27.11.2014
Viime torstaina vietettiin YK:n lapsen oikeuksien päivää. Oikeus hyvään elämään, huolenpitoon ja turvaan kuuluu jokaiselle lapselle ja kaikessa päätöksenteossa tulee ottaa huomioon lapsen etu.
Kuitenkin käytännössä juuri lapsen oikeudet tuntuvat unohtuvan. Subjektiivisen päivähoidon rajaamisessa, lapsilisäleikkauksissa ja kotihoidontuen pakkojyvityksessä ei ole tehty kattavaa lapsivaikutusten arviointia, vaan esitykset perustuvat puhtaasti säästöpyrkimyksiin. Samoin kunnissa lähikouluja lakkauttaessa tehdään harvoin kokonaisarviota tarkastellen koulumatkan pituutta, harrastusmahdollisuuksien säilymistä tai vaikutuksia lapsen sosiaaliseen verkostoon. Sosiaalisten vaikutusten arviointi vaatii moniammatillista osaamista, eikä ole läheskään niin yksinkertaista kuin pelkkien välittömien menojen laskeminen.
Liian usein lyhytnäköiset säästöpäätökset näkyvät sosiaali- ja terveyspuolen kustannusten nousussa. Lastensuojelussa on esimerkiksi aivan liian vähän sosiaalityöntekijöitä ja mahdollisuudet ennaltaehkäisevään nuorisotyöhön leikataan nuoriso-, liikunta- ja kulttuuribudjeteista. Säästökurimus näkyy vasta vuosien päästä, kun on liian myöhäistä. Perheiden riittävän toimeentulon ja arjessa jaksamisen tukemiseksi tulee tehdä oikeasti työtä. Parempia aikoja ei tule, jos nyt säästetään väärissä paikoissa.
Nurinkurinen ajattelu säästämisestä on syvällä yhteiskunnassa. Onhan esimerkiksi kriisikunnan määritelmä puhtaasti taloudellinen, vaikka todellinen kriisi on se, ettei kunta pysty järjestämään tarvittavia palveluja. Hallituksen hellimä leikkauspolitiikka ei luo hyvinvointia vaan tarvitaan elvyttävää työllisyyspolitiikkaa. Vain työllä voimme taata jokaiselle hyvän elämän vauvasta vanhukseksi.
Nyt vietetään valtakunnallista omaishoitajien viikkoa. Jälleen kauniiden sanojen sijaan tarvitaan todellisia tekoja omaishoidon kokonaisvaltaiseksi uudistamiseksi. Lailla tulee turvata kaikille omaishoitajille riittävä tuki ja lepo asuinpaikasta riippumatta, sillä nykyinen kirjava käytäntö asettaa arvokasta työtä tekevät omaishoitajat eriarvoiseen asemaan.