Vasemmistoliiton ryhmäpuhe lähetekeskustelussa Valtioneuvoston luonnonvaraselonteon linjausten päivityksestä 25.11.2014
Selonteko on neljä vuotta sitten käsitellyn selonteon päivitys. Periaatteessa se olisi voitu antaa suoraan selvityksenä valiokunnalle, mutta selonteon antaminen ja sen kuljettaminen lähetekeskustelun kautta valiokuntaan antaa asialle enemmän painoa.
Selonteossa pyritään kytkemään luonnonvarat toisaalta globaaliin ja toisaalta sukupolvet ylittävään tarkasteluun. Nykyaikana se onkin perusteltua. Muutama vuosikymmen sitten näkökulma olisi varmasti ollut huoltovarmuudessa, elinkeinojen edistämisessä ja alueellisessa kehittämisessä. Selonteko on otsikoitu ”Suomi kestävän luonnonvaratalouden edelläkävijäksi 2050”. Aiemmin älykkääksi luonnonvarataloudeksi nimetty visio on näin saanut uuden sisällön.
Kunnianhimoinen visio ainakin on, mutta kysyä sopii ylletäänkö siihen selonteon keinoilla. Liian paljon selonteko pysyttelee passiivimuodossa, vaikka tehtäväksiantojaksoissa sitten luetellaankin vastuuministeriöt. Visioista on kuitenkin pitkä matka arjen päätöstilanteisiin.
Paljolti vision toteutus riippuu myös yksittäisistä yrityksistä ja yritysten yhteistoiminnasta, siitä, miten ne kykenevät löytämään sellaista mielekästä liiketoimintaa, joka tukee näitä tavoitteita. Ja orastavankin liiketoiminnan voivat tuhota tai sitä edistää niin yleiset suhdanteet kuin yksittäisten raaka-aineiden hintavaihtelut.
Teoriassa metsästä voidaan kerätä marjoja ja sieniä huomattavasti enemmän tai kaivosten sivukiveä on vaikka kuinka paljon tarjolla hyödynnettäväksi, mutta pitää olla yrityksiä, jotka saavat siitä kannattavaa liiketoimintaa.
Me olemme siis pitkälti sen varassa, että meillä on kyvykkäitä yrittäjiä pätevine henkilöstöineen etsimässä kannattavia mahdollisuuksia. Valtiovalta voi tätä prosessia edistää ja ohjata vain välillisesti. Tärkeää kuitenkin on, että silloin kun on erityisesti tarpeen turvata luonnon ja muut ympäristöarvot sekä ihmisten terveys ja turvallisuus, lupa- ja valvontaviranomaisten voimavarat ovat riittävät.
Talvivaaran mittava epäonnistuminen ympäristökysymyksen osalta on paljon puhuva esimerkki. On oltava siis riittävästi pätevää henkilöstöä arvioimaan laajenevan kaivosteollisuuden vaikutuksia ympäristöön ja luontoon.
Kaivostoiminta voi olla Itä- ja Pohjois-Suomelle tärkeä toimentulon lähde. Hankkeiden tulee tukea paikallis- ja aluetaloutta. Valtiollinen kaivosyhtiö olisi perusteltu, sillä näyttää, että Talvivaaran kaivosyhtiön konkurssi tuo joka tapauksessa yhteiskunnalle melkoiset vastuut. Lisäksi kaivoksen ehtyessä jälkeen jäävät sivukivitonnit, tyhjät asunnot ja muut rakennukset sekä tarpeettomaksi jäävä perusrakenne, joten yhteiskunnalle on joka tapauksessa tärkeää varautua ajoissa kaivoksen ehtymiseen.
Keskusta näyttää haikailevan maa- ja metsätalousministeriöstä luonnonvaraministeriötä, jolloin sinne siirretäisiin merkittävä osa nykyisistä ympäristöministeriön tehtävistä. Me emme kannata tällaista hanketta. Maa- ja metsätalousministeriö on keskittynyt maa- ja metsätalouden etukysymyksiin. Siitä ei yksinkertaisesti ole valvojaksi ja ympäristönäkökulman puolustajaksi. Tällainen muutos saattaisi olla kohtalokas, tehtäisiin pukista kaalimaan vartija.
Luonnonvarojen omistuksesta selonteossa ei ole uutta tai mullistavaa. Itse asiassa viitataan vain selonteon jälkeen annettuihin lakeihin, joilla luonnonvarojen sääntelyä on edellisen selonteon jälkeen uudistettu. Saamelaisalueiden erityiskysymyksiin ja esimerkiksi ei puututa selonteossa lainkaan. Saamelaisten oikeuksien parantaminen alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen ratifioinnilla on tehtävä vielä tällä vaalikaudella.