Puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 19.11.2014
Demokratiapoliittisessa selonteossa on runsaasti hyviä linjauksia ja demokratiauskoa, jonka vahvistamista suomalaiset kyllä tarvitsevat. Konkreettisia uusia avauksia selonteossa on valitettavasti vähänlaisesti. Yleisin toimenpide taitaa olla jonkin olemassa olevan toiminnan kehittäminen. Kansanvalta on tietysti jatkuvasti vaalittava arvo ja toimintatapa, jota ei tarvitse jatkuvasti keksiä uudelleen. Äänestyspassiivisuutena näyttäytyvä demokratian tila kuitenkin vaatii päättäväisiä panostuksia kansan mahdollisuuksiin käyttää valtaansa ja nähdä sen vaikutukset.
Kuten sanottu, demokratian kehittäminen on usein käytössä olevien toimintatapojen kehittämistä – tai edes käyttämistä. Selonteon yhdeksän linjaus esittää enemmän kunnallisia kansanäänestyksiä. Niitä on mahdollista järjestää jo nyt, mutta kuntapäättäjät ovat hyvin nirsoja päästämään kuntalaisia äänestämään. Vedotaan paitsi äänestämisen kalleuteen myös edustuksellisen demokratian autuuteen. Toivottavasti pikkuhiljaa ymmärretään, että suoran kansanvallan lisääntyminen tarkoittaa epäsuoran, edustuksellisen kansanvallan roolin pienentymistä.
Selonteossa mainitaan kuntarakenne- ja sote-uudistukset sekä niiden demokratiapoliittiset vaatimukset. Tekstissä vaaditaan läpinäkyvämpää päätöksentekoa ja mainitaan, että kuntien lukumäärän vähentäminen heikentää demokratian toteutumista lähidemokratiana. Samaan suuntaan vie päätöksenteon keskittyminen viidelle suurelle sote-alueelle. Vähintä, mitä tälle voidaan tehdä, on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain säätäminen siten, että sote-alueiden päättäjät valitaan suorilla kansanvaaleilla.
Yksi asia konkreettinen asia, josta selonteossa ei linjata, on pienituloisten mahdollisuus osallistua kunnalliseen päätöksentekoon. Tätä mahdollisuutta heikentää kokouspalkkioiden vähentäminen vanhempainetuuksista ja muista sosiaalituista. Siinä missä kokouspalkkio on parempituloisille pieni korvaus käyttämästään ajasta, sosiaalitukea saavasta se voi tuntua rangaistukselta. Tarkoituksena ei varmasti ole pienituloisen kansanryhmän pitäminen kansanvallan marginaalissa, joten asia tulee ratkaista selkeällä lainsäädännöllä.
Valtioneuvoston demokratiapoliittinen selonteko on luettavissa täällä.