Valtion taloudessa parhaaseen lopputulokseen päästään vain, jos riskit ja niiden kustannukset otetaan kaikilla päätöksenteon tasoilla realistisesti huomioon. Suuria riskejä sisältävien hankkeiden, kuten ydinvoimaloiden ja kaivosten osalta, valtiolle mahdollisesti kannettavaksi jäävien riskien analysoinnissa olisi vielä runsaasti kehitettävää. Kun jotain ikävää sattuu, ei valtio eli veronmaksajat, voi paeta vastuutaan konkurssipesän suojiin, vaan sen on viime kädessä otettava ohjat omiin käsiinsä ja huolehdittava kaikissa olosuhteissa niin kansalaisten kuin ympäristönkin turvallisuudesta.
Valtio pyrkii toimissaan ennakoimaan ja varautumaan myös sellaisiin riskeihin, joihin se ei voi juurikaan omalla toiminnallaan vaikuttaa. Näitä riskejä varten on perustettu erilaisia rahastoja kuten öljysuojarahasto, jolla rahoitetaan riskin ehkäisytoimia ja maksetaan korvauksia. Kaivosteollisuuteen liittyviin riskeihin ei ole kuitenkaan varauduttu riittävällä tavalla, vaikka tällaisen kaivosriskirahaston perustamiselle olisi suuri tarve jo nyt nähtyjen ongelmatilainteiden valossa. Kaivoshan tuotti toimitusjohtajalleen miljoonia, mutta vahingot jäävät nyt veronmaksajien maksettavaksi.
Valitettavasti yhdestä maailman suurimmista nikkelintuottajista tulikin maamme historian pahimpia ympäristökatastrofeja. Valtio on reagoinut viime viikkoina kiitettävän nopeasti tilanteeseen. Nyt tärkeintä on huolehtia ympäristövahinkojen perusteellisesta korjaamisesta sekä menetettyjen työpaikkojen kompensoinnista sotkamolaisille ja kainuulaisille.
Asiantuntijaryhmä raportoi jo vuosi sitten, että Talvivaaran liiketoiminta perustuu ylioptimistisille arvioille bioliuotusprosessin toimivuudesta. Prosessista tehdyt pilottikokeet suoritettiin aivan erilaisissa olosuhteissa kuin Talvivaaran kaivoksella oikeasti vallitsi.
Vahinkojen minimoinnin rinnalla on aloitettava selvitys siitä, miksi näin kävi. Miten lupakäytäntöjemme valossa on mahdollista, että ensimmäistä kertaa Suomessa käytössä oleva bioliuotusmenetelmä osoittautuu soveltumattomaksi ja vaaralliseksi vasta tositoimissa? Nikkelin bioliuotusta on kokeiltu aiemmin Australiassa ja sielläkin vesihuollon ongelmat keskeyttivät projektin.
Herää muutamia kysymyksiä: Mikä on ympäristöministerin arvio bioliuotusmenetelmän soveltumisesta Suomeen? Millaisia muutoksia ympäristölupakäytäntöihin tarvitaan tämän katastrofin jälkeen?
Julkisuudessa on kerrottu myös, kuinka tehtaan ongelmia tuotannon käynnistämisessä ja tavoitteiden saavuttamisessa peiteltiin vuosien aikana. Millaisia muutoksia valtion omistajaohjaukseen on tämän epäkohdan korjaamiseksi tulossa?
On selvää, ettei luonnonsuojelu ja ympäristökatastrofeihin varautuminen voi perustua vapaaehtoisuuteen. Talvivaara osoittaa, että ympäristön tuhoaminen tuhoaa myös työpaikat ja sillä voi olla hyvinkin laajamittaiset vaikutukset myös muihin elinkeinoihin kuten matkailuun. Vaikka oikeisto yrittää asettaa vastakkain työpaikat ja luontoarvot, vastakkain ovat tosiasiassa pääoman ja luonnon edut. Tässä vastakkainasettelussa meidän tulee päättäjinä asettua tavallisen ihmisen, työn ja ympäristön puolelle.
Katja Hänninen