Puheenvuoro Fennovoiman ydinvoimalan periaatepäätöksen lähetekeskustelussa 14.10.2014
Pyhäjoelle suunnitteilla oleva Fennovoiman ja Rosatomin ydinvoimala edustaa vanhaa, uusiutumatonta energian tuotantoa. Useat länsimaat ovat jo linjanneet, ettei tulevaisuuden sähköntuotantoa voida rakentaa ydinvoiman varaan. Onkin surullista, että korkean teknologian ja osaamisen maa, Suomi, nojaa yhä vain vanhentuneeseen ydinvoimaan.
Ensinnäkin hanke on vaarassa kaatua kannattamattomuuteen. Yksityinen raha on jo paennut ja tilalle on tullut Venäjän valtionkorporaatio. Riskisijoituksen kotimainen omistus on pääasiassa kuntien ja niiden energiayhtiöiden veroeuroja. Kuntia houkutellaan mukaan halvalla sähköllä, mutta pörssihinnan kehitysennusteet osoittavat, että Fennovoimaan sitoutuvat kunnat tulevat pulittamaan sähköstään ylihintaa.
Toinen ongelma on voimalan käyttämä uraani. Uraania voimalaan todennäköisesti toimittava Majakin ydinpolttoaineen käsittelylaitos ei kestä minkäänlaista eettistä tai ekologista tarkastelua. Ydinenergialaki kieltää ydinjätteen tuonnin Suomeen ja viennin täältä pois. Kuinka tähän sopii se, että Fennovoiman hankkeessa Venäjältä tuotava polttoaine on todennäköisesti kuitenkin kierrätettyä ydinjätettä? Tuhansia vuosia säteilevälle ydinjätteelle ei ole vieläkään loppusijoitussuunnitelmaa. Lisäksi haluaako Suomi todella olla Fennovoiman voimalan kautta suorassa yhteydessä Venäjän ydinaseohjelmaan ja antaa etujaan aggressiivisesti suojelevalle suurvallalle suoran pääsyn maamme sisäpolitiikkaan?
Kolmanneksi Pyhäjoen ydinvoimalahanke muiden rakenteilla olevien ydinvoimaloiden tavoin vie investointeja uusiutuvilta energialähteiltä. Suomen ei kannata sitoutua sadaksi vuodeksi riskialttiiseen ydinvoimaan samaan aikaan, kun teknologian kehitys tuo tehokkaita ja ekologisia sähköntuotantotapoja markkinoille. Olemmeko valmiita sijoittamaan kuntien veroeurot tulevaisuuteen: aalto- , aurinko-, tuuli- ja bioenergiaan sekä energian säästämiseen jatkuvasti kehittyvillä teknisillä uudistuksilla? Vaikka Fennovoiman voimala tuottaisi joskus energiaa ja toisi alueelleen rahaa, ydinvoiman lisärakentaminen ei ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.
Energiaa ja työpaikkoja tarvitaan nyt. Teollisuudella ei ole aikaa odottaa kymmeniä vuosia ydinvoimalan rakentumista. Samalla on turvattava energiaomavaraisuus – Fennovoima on kaukana kotimaisesta energiasta, kun kaikki polttoaineesta omistajuuteen ja työhön tulee suurimmaksi osaksi ulkomailta. Hanke kiistatta työllistää, mutta työllisyysvaikutukset keskittyvät lähinnä rakentamisaikaan ja suurin osa työntekijöistä tulee muiden voimaloiden tapaan ulkomailta. Toki rakentamisaika saattaa olla pitkäkin, kuten Olkiluoto kolmosen surullisen kuuluisalla työmaalla, josta tuskin koskaan saadaan ydinenergiaa. Jos sama raha ja aika olisi käytetty uusiutuvan energian kehittämiseen, meidän tuskin tarvitsisi nyt keskustella ydinvoimasta lainkaan.
Käännetään vihdoin uusi lehti Suomen historiassa ja luodaan todellisia, kestäviä työpaikkoja hajautetulla ja uusiutuvalla energiantuotannolla!