Julkaistu Raahen Seudussa 12.8.2014
Maanantaina koko perhe heräsi tuttuun kännykän herätykseen. Edessä oli ensimmäinen koulupäivä kesäloman jälkeen ja hieman taisi perhosia olla jokaisen vatsan pohjassa. Aamutoimet sujuivat yllättävän ripeästi, eikä kukaan valitellut koulun alkamisesta, vaikka vielä edellisenä iltana loman päättymistä harmiteltiinkin.
Tottahan se on, että kesää on vielä jäljellä, eikä viikko tai kaksi kesälomaa lisää haittaisi ainakaan omia lapsiani. Olen saanut kesän aikana useampia kyselyjä siitä, miksei kesälomaa voisi jatkaa loppupäästä ja vaikka alkua siirtää parilla viikolla? Tänäkin vuonna kesäkuu oli kylmä, mutta heinäkuusta lähtien olemme saaneet nauttia tai jopa kärvistellä helteessä. Ilmojen puolesta eletään kotimaan matkailun parasta sesonkiaikaa, joten ei ole mikään ihme, että kesälomien jatkamisesta keskustellaan.
Ajatus on selvittämisen arvoinen, vaikkei loman siirtäminen yksinkertainen asia olekaan. Toisaalta nykyiseen lomajärjestelmään on totuttu ja koulupäivän jälkeen lapset ehtivät vielä nauttia kesästä ja auringon lämmöstä.
Kuuma keskustelun aihe tulee olemaan hallitusohjelmaan kirjattu oppivelvollisuusiän nosto, joka jakaa mielipiteitä puolueiden välillä ja sisällä. Miten turvataan jokaiselle toisen asteen koulutuspaikka peruskoulun jälkeen, jos paikkoja on vähemmän kuin hakijoita? Onko nuoren tulevaisuuden kannalta hyvä, jos hänelle viime kädessä ”pakko-osoitetaan” koulutuspaikka, jota hän ei halua? Tuleeko opiskelusta pahimmassa tapauksessa pakkopullaa ilman motivaatiota tai sysääkö oppivelvollisuusiän nostaminen syrjäytymisvaarassa olevat vain pahempaan ahdinkoon?
Avoimia kysymyksiä riittää myös kustannusvaikutuksista ja käytännönjärjestelyistä. Kaikissa päätöksissä, myös oppivelvollisuusiän nostamisessa, tulee ottaa huomioon ne, joita asia koskettaa. Yhteiskunnan ja nuoren kannalta pakkoa ja holhousta tärkeämpää, on tarjota neuvoa ja tukea peruskoulunsa päättäville nuorille. Välivuosi, kymppiluokka tai strattiluokka on saattanut olla monen nuoren pelastus.
Ensimmäisenä koulupäivänä on hyvä esittää pari toivetta. Kaikille lapsille toivon turvallista ja hyvää opintietä aina esikoulusta peruskoulun loppuun asti. Ketään ei saa kiusata, eikä ketään saa jättää yksin. Tämä koskee myös meitä aikuisia.