Kiitos, että kutsuitte minut Raahen eläkeläisten järjestämille kesäpäiville. On mukavaa olla tänään täällä teidän kanssanne nauttimassa aurinkoisesta ja lämpimästä tapahtumasta. Luvassa on monenlaista mukavaa tekemistä; leikkimielisiä kilpailuja, kahvia, makkaranpaistoa, musiikkia, arvontaa ja mikä parasta kiireetöntä yhdessä oloa. Kesäpäivillä tavataan myös pitemmän matkan takaa tulleita ystäviä ja tuttavia.
Aloitin heinäkuun alussa virallisesti uuden työtehtävän Suomen eduskunnassa Merja Kyllösen siirtyessä europarlamenttiin uutena meppinä. Tätä vaalikautta on jäljellä enää kahdeksan kuukautta, mutta paljon ehtii vielä tässäkin ajassa tapahtua niin kotimaassa kuin Euroopassakin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä ole ollenkaan saman tekevää mitä maailmalla tapahtuu. Gazalaisten ahdinko ja Itä-Ukrainan tilanne heijastuu niin turvallisuuteen kuin talouteenkin. Nato-intoilijat ovat saaneet uutta puhtia Venäjä-pakotteista ja osa kansanedustajistakin on jo ehtinyt vaatimaan Nato-selvityksiä.
Ekonomistit ovat huolissaan Suomen orastavan talouskasvun hiipumisesta itäkaupan näivettyessä, mutta poliitikot tuntuvat vain vähättelevän pakotevaikutuksia.
Taloudellinen epävarmuus tulee heijastumaan jälleen valtion ja kuntien talousarvioihin ja uudet heikennykset ja verojen korotukset uhkaavat syödä edelleen ostovoimaa, joka vaikuttaa suoraan työllisyyteen. Esimerkiksi Kaupan liitto ennusti jopa 10 000 työpaikan vähenemiseen alalta ensi vuonna. Viime vuonna kaupasta väheni 4000 työpaikkaa, joten alan työllisyys on jo laskenut huimasti.
Telakkateollisuuden näkymät paranivat sentään eilen, kun hallitus ilmoitti Suomen lähtevän Turun telakan vähemmistöosakkaaksi. Tähän mennessä päähallituspuolueen Kokoomuksen linjaus on ollut myydä kaikki valtion tuottava kansallisomaisuus pilkkahintaan kuten sähköverkot, Alttia ja Rautaruukki.
Oikeisto joko otti ison askeleen vasemmalle ja heräsi viime hetkellä puolustamaan suomalaista työtä ja osaamista tai sitten kyseessä oli yksittäinen syrjähyppy, joka korjataan heti seuraavan tilaisuuden tullen. Aika näyttää.
Hyvät kuulijat
Hallituksen veropoliittiset linjaukset ja leikkaustoimet ovat käyneet kalliiksi suomalaiselle hyvinvoinnille. Ostovoima on heikentynyt myös indeksien jäädytyksen ja reaalipalkkojen laskemisen myötä. Erityisesti lapsiperheet, pienituloiset eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat ovat joutuneet hallituksen näivettämispolitiikan uhreiksi, eikä valitettavasti tuleva syksy lupaa muutosta parempaan suuntaan tapahtuvan.
Vasemmistoliiton ainoa oikea ratkaisu oli lähteä hallituksesta, jonka päätöksillä lyötyä lyödään ja heikoimpia sorretaan.
Verotuksen pääpaino on siirtynyt ansiotulojen progressiivisesta verotuksesta kohti tasaveromallia, jossa pienituloisimmat maksavat suhteessa veroja enemmän kuin suurituloiset. Lapsilisien leikkauksistakin käsrsivät eniten yksinhuoltaja- ja monilapsiset perheet. Toimeentulotuen varassa olevat perheet, joita on jo 50 000, eivät saa lapsilisiä käytännössä lainkaan, koska lapsilisät vähennetään toimeentulotuesta. Tätä perheitä ja ennen kaikkea lapsia eriarvoistavaa käytäntöä ei voida lapsesta tehtävillä verovähennyksillä korjata, koska vähävaraisimmalla perheillä ei ole tuloja, joista lapsivähennyksiä voisi tehdä! Ainoa tapa oikaista vääryys on säätää lapsilisä etuoikeutetuksi tuloksi, jolloin myös ne 50 000 toimeentulotuen varassa elävää perhettä saavat lapsilisät muiden perheiden tavoin tulojen päälle.
Lapsiperheiltä on leikattu, mutta myös vanhuspalveluissa on toteutettu ”tehostamis- ja sopeuttamistoimia”, joiden päämääränä on hoitaa vahukset ja vammaiset mahdollisimman vähällä työntekijämäärällä, mahdollisimman nopeasti ja tietysti mahdollisimman halvalla. Arvokkaasta ja inhimillisestä vanhuudesta puhutaan kauniisti juhlapuheissa ja vaalilupauksissa, mutta kun tulee päätöksenteon paikka, niin ollaankin karsimassa talousarviosta miljoonia vanhushoivasta ja kuvitellaan, ettei näillä leikkauksilla ole vaikutusta siihen, miten vanhuksia hoidetaan.
Jatkuva sressi ja kiire näkyy työilmapiirissä ja omaiset ovat syystäkin huolissaan niin hoitajien jaksamisesta kuin rakkaansa turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Vanhuksille syötetään liikaa lääkkeitä, ravinto on yksipuolista, hygieniasta ei huolehdita eikä virikkeellistä toimintaa järjestetä, näin omaiset listaavat vanhushoivan puutteita.
Omaishoito on halpa ja inhimillinen hoivamuoto, mutta siihenkään ei tunnu olevan yhteiskunnalla varaa eikä halua satsata. Vuosia on puhuttu omaishoidon myöntämisen kriiteerien yhtenäistämisestä ja tuen maksatuksen siirtämisestä Kelalle, myös omaishoitajan jaksamisesta ollaan yleisesti huolissaan. Toimet omaishoidon parantamiseksi ovat jääneet lähinnä puheiden tasolle. Valtio säästää arvoiden mukaan jopa 3miljardia vuosittain omaishoitajien ansiosta. Vain osa hoitajista saa korvausta työstään, suurin osa tekee omaishoitajan työtään täysin ilman korvausta. Eikä tästä arvokkaasta työstä myönnetystä pienestä korvauksesta voi tehdä edes verotuksessa työtulo- ja ansiovähennyksiä. Tämä verotuksellinen epäkohta tulisi pian korjata ja osoittaa näin arvostusta omaishoitoa kohtaan.
Syksyllä on tulossa pureksittavaksi myös työmarkkinajärjestöjen esitys uudesta työeläkejärjestelmästä. Työntekijäpuoli haluaa korostaa ratkaisussa erityisesti työssäjaksamiseen liittyvien toimenpiteiden huomiomista. Työterveys, kuntoutus, joustavuus työajoissa, riittävä lepo ja vapaa-aika, työn kuormittavuuden ja työuran pituuden huomioiminen, vuorotteluvapaa, ns. osatyökykyisten työllistäminen ovat asioita, joita on noussut eläkekeskusteluissa esille. Mekaanista eläkeiän nostoa nykyisestä joustavasta 63-68-vuoden iästä ei kannata oikeastaan kukaan, sillä ongelma ei ole nykyisessä eläkeiässä, vaan siinä kuinka pystyä olemaan hektisessä ja kiristyvässä työelämässä edes nykyiseen eläkeikään asti.
Valitettavasti toimitusjohtajien esimerkit jäädä alle 60 -vuotiaina nauttimaan jopa satojentuhansien eurojen suureläkkeitä, eivät luo uskottavuutta elinkeinoelämän työurien pidentämisvaatimuksille. Ehkäpä tomitusjohtajien työuria voitaisiin pidentää yksinkertaisella toimenpiteellä säätämällä eläkekatto.
Sote-uudistuksen puristuksessa meillä on suuri haaste säilyttää nykyiset julkiset peruspalvelut mahdollisimman lähellä ihmistä. Pohjois-Suomen sote-palveluiden järjestämisvastuualue on maantieteellisesti puoli Suomea. Pitkät välimatkat, harva-asutus ja huonot julkiset liikenneyhteydet asettavat pohjoisen ihmiset eriarvoiseen asemaan. Pohjoisen sairaaloiden toiminta ja palvelut on sote-uudistuksessa turvattava, samoin vähintään nykyisin toimivat synnytysosastot tulee säilyttää. Koska sosiaali- ja terveyspalvelut tuotetaan ja kustannetaan julkisin verovaroin, on huolehdittava siitä, että myös päätöksenteko tapahtuu demokrattisen järjestelmän kautta. Nyt on vielä mahdollisuus vaikuttaa siihen, että uudistuksella taataan kaikille yhdenvertaiset , vähintään nykyisen tasoiset, peruspalvelut asuinpaikasta riippumatta.
Hyvät läsnäolijat
On tärkeää, että kokoonnumme yhteen positiivisissa tunnelmissa ja ammennamme energiaa tulevaa syksyä ja talvea silmällä pitäen. Pimeyttä ja kylmää olemme tottuneet kestämään ja monenlaisiin haasteisiin ja ongelmiin olemme yhdessä löytäneet ratkaisut. Ystävyys ja yhdessä tekeminen, toisten kunnioittaminen ja lähimmäisen pyyteetön auttaminen eivät ole itsestäänselvyyksiä, mutta ne ovat arvoja, joita toivoisin jokaisen omaksuvan. Kun teemme toisillemme niin kuin haluaisimme itsellemme tehtävän, niin maailmasta tulee parempi paikka meille kaikille.
Nautitaan kesän lämmöstä yhdessä, toisistamme välittäen.