Blogi

27.6.2013

Kolumni: Kuntalainen keskiöön

Mitä varten valtuutetut ovat pestissään? Aivan oikein; sinua varten! Miksi sitten yhä useampi kuntalainen kokee mahdollisuutensa vaikuttaa yhteisiin asioihin heikentyneen ja kertovat luottamuksensa poliittisiin päättäjiin horjuvan? Kuntelevatko päättäjät aidosti ihmisiä? Onko kuntalaisten hyvinvointi päätöksenteon keskiössä vai ohjaako päättäjiä arvojen sijaan kylmä raha?

14.11. 2011 Raahessa oli historiallinen talousarviokokous, jossa valtuutetut hyväksyivät yksimielisesti niin kuntayhtymän kuin Raahen kaupungin talousarvion investointeineen vuodelle 2012. Ainoa muutos, joka talousarviokokouksessa yhdessä päätettiin koski hyvinvointikuntayhtymää. Valtuusto yksimielisenä kantanaan vaati, että Raahen sairaalassa pitää säilyttää kaikki nykyiset erikoissairaanhoidon palvelut jatkossakin, mm. synnytykset.

Tämä ponsi lisättiin päätökseen, mutta jo muutaman kuukauden kuluttua hyvinvointikuntayhtymä ilmoitti, että synnytystoiminta Raahen sairaalassa loppuu kesäkuussa 2012 ja synnytykset keskittyvät jatkossa Oysiin ja Oulaskankaalle.
Päätöstä perusteltiin sairaaloiden välisellä työnjakosopimuksella ja tulevaisuudessa ehkä voimaan tulevalla sairaalapäivystysvaatimuksella. Valtuustoon asti sopimusta ei tuotu.

Synnytystoiminnnan lopettaminen ei siis ollut valtuuston tahto, eikä se ollut kuntalaisten tahto, sillä tuhannet raahelaiset allekirjoittivat adressin palvelun säilyttämisen puolesta. Miksi sitten päättäjät eivät reagoineet voimakkaammin tehtyyn ratkaisuun? Tein valituksen Oulun hallinto-oikeudelle, koska katsoin kuntayhtymän päätöksen loukkaavan valtuuston tahtoa ja olevan myös kuntayhtymän perussopimuksen vastainen. Hallinto-oikeuden vastaus tuli kesän kynnyksellä ja päätös oli, että valitus jätetään tutkimatta, koska tehdystä päätöksestä ei voi valittaa. Onko oikeuden vastaus tulkittava niin, ettei valtuuston päätöstä tarvitse oikeasti noudattaa?

Kuntalaisten silmissä me olimme kykenemättömiä pitämään kiinni yhdestä tärkeimmästä perhepalvelusta ja samalla tehty ratkaisu heikensi Raahen kaupungin vetovoimaisuutta.

Kuntalaiset ovat olleet aktiivisesti myös kaavoituksen osalta. Pikkulahden alueelle suunnitellut massiiviset kerrostalot saivat tuhannet mukaan pro Pikkulahti-adressiin, mutta silloinen valtuuston puheenjohtaja ei ottanut adressia edes valtuustoon. Tällainen kansalaiskuulemisen laiminlyönti on omiaan ruokkimaan tyytymättömyyttä poliittisia päättäjiä kohtaan. Moni valtuutettu kehittäisi Pikkulahden aluetta kuntalaisten toiveiden mukaan yhteisenä virkistysalueena, mutta tulevaisuus näyttää löytyykö valtuustosta enemmistöä puolustamaan kuntalaisnäkökulmaa vai rakennetaanko alue asuintaloja täyteen. Kuntalaisten valitsema valtuusto päättää.

Lähidemokratiahankkeet ovat nyt in, mutta niillä ei ole mitään merkitystä, jos päättäjät eivät muuta omaa asennettaan kuntalaisvaikuttamista kohtaan.

Jokin aika sitten vanhemmat niin Piehingissä kuin Antinkankaalla nousivat puolustamaan lastensa oikeuksia käydä koulua turvallisissa ja terveellisissä tiloissa. Antinkankaan koululaisista osa lähtee evakkotaipaleelle syksyllä ja Piehingissä lasten usean vuoden evakkotaipale edelleen jatkuu valtuutettujen aikaisemmista koulun rakentamispäätöksistä huolimatta. Adresseilla, mielenilmaisuilla ja kirjeillä päättäjille ei tunnu olevan mitään merkitystä. Vanhempien hätää ja lasten etua eivät kaikki valtuutetut tunnu ymmärtävän. Heidän arvoasteikossaan raha on number one ja lapset ehkä sijalla kymmenen.

Onneksi osa päättäjistä kuuntelee ja kuulee myös kotikuntansa asukkaita. Tarvitsemme nykyistä avoimempaa ja keskustelevampaa toimintakulttuuria kaikessa päätöksenteossa. Ikävätkin päätökset on helpompi luottamushenkilötasolla sulattaa, jos päätösten taustoista on saanut etukäteen riittävästi sitä kallisarvoista oikeaa tietoa.
Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuutta pohdittaessa tulisi avoimesti ottaa mukaan myös niin sanottu vastuukuntamalli. Vastuukuntamalli voisi sopia Raahen seutukunnnan tarpeisiin ja haasteisiin nykyistä järjestelyä parammin.

Kuntalainen keskiöön ja piste.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdossa 27.6.2013.