Yhteisellä asialla

Aloitin yksitoista vuotta sitten Raahen kaupunginvaltuutettuna ja paljon on matkan varrella ehtinyt tapahtua. Kotikaupunkimme taloustilanne oli huono 2009 ja tänäänkin kamppailemme säästöjen ja leikkausten kourissa. Valtuustossa, lautakunnissa ja kaupunginhallituksessa päätämme yhdessä kuntalaisten jokapäiväiseen elämään liittyvistä asioista, pienistä ja suurista. Päätökset kuvaavat meidän arvomaailmaamme ja niiden tulisi olla myös strategiamme mukaisia.

Olemme linjanneet, että olemme lapsiystävällinen Raahe, missä taataan ihana lapsuus turvallisessa pikkukaupungissa, missä kaikki on lähellä. Samoin strategiassamme todetaan, että Raahe on merellinen, historialtaan rikas ja teollisuudeltaan vireä pikkukaupunki elävine kylineen. Jos tämä strategia on tarkoitettu meidän kaikkien yhteiseksi työkaluksi ja punaiseksi langaksi, niin on pakko kysyä, että miten joulukuun valtuustossa päätetyt liikuntapuoleen kohdistuneet leikkaukset tukevat yhteistä linjaamme? Mielestäni ei mitenkään, ja siksi valtuustossa äänestettiin määrärahan lisäämisestä budjettiin. Tällä määrärahalla oli tarkoitus turvata muun muassa kylien jääkiekkokaukaloiden jäädytykset, valaistus ja hiihtoladut.

Demokratiassa äänestäminen kuuluu asiaan, mutta niin myös vastuun kantaminen omista päätöksistä. Jälkeen päin moni liikuntapuolen leikkauksia kannattanut valtuutettu näyttää ulkoistaneen poliittisen vastuunsa rakennetun ympäristön lautakunnan harteille ja ainakin osittain piiloutuu ymmärtämättömyyden ja tietämättömyyden verhon taakse. Herää kysymys, miten tämä on mahdollista, sillä kaikilla valtuutetuilla oli sama tieto säästöjen vaikutuksista käytettävissä ennen määrärahasta äänestämistä? Maaseudun ihmisenä olen järkyttyneenä seurannut, kuinka viimeisetkin palvelujen rippeet näyttävät nyt kyliltä katoavan ja huolestuneena mietin, kuinka harrastusmaksujen korotukset tulevat vaikuttamaan erityisesti lasten ja nuorten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin liikkua.

Tämäkö on nyt kiitos aktiivisille ja talkoilla koko yhteiskunnan parhaaksi toimiville yhdistysten ja urheiluseurojen ihmisille? Eipä ole ihme, että usko ja luottamus meihin päättäjiin murenee. Nyt pitää löytyä poliittista rohkeutta ja suoraselkäisyyttä myöntää virheet ja myös korjata ne. Meidän tulee mahdollistaa kaikenikäisille kuntalaisille monipuoliset liikuntamahdollisuudet, eikä lyhytnäköisillä säästöillä vaikeuttaa terveellisiä harrastuksia. Jokainen euro, jonka investoimme ennaltaehkäiseviin palveluihin, maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Me päätämme yhdessä, millainen on tulevaisuuden Raahe. 

Kolumni julkaistu Raahen Seudussa 29.1.2020

Kaikilla on oikeus mielenterveyspalveluihin

Nuoria on jäänyt eläkkeelle mielenterveyssyistä tällä vuosituhannella kiihtyvään tahtiin. Vuosien 2000 ja 2017 välillä mielenterveyssyistä myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on nuorilla kaksinkertaistunut. Nämä ovat järkyttäviä lukuja, jotka kertovat siitä, että olemme epäonnistuneet tukemaan nuoria oikeassa kohtaa.

Eriarvoisuus on juuri mielenterveyspalveluissa erityisen räikeää. Jos on rahaa ja toimintakykyä, voi maksaa itse itselleen terapeutin ja saada apua hyvin nopeasti. Heikossa taloudellisessa tilanteessa ja verkostojen puuttuessa psyykkisesti sairastunut on heikoilla ja ongelmat kasautuvat. Pienituloisille terapia on liian kallista, vaikka saisikin kelakorvauksen. Ihmiset ovat myös hyvin erilaisia siinä, miten hyvin he tuntevat omat oikeutensa tai osaavat lähteä vaatimaan niitä. Vaikka mielenterveyden ongelmista kärsitään jokaisessa tuloluokassa, köyhyys kasvattaa riskiä. Suomessa eri tuloryhmien välinen ero masennuksen esiintyvyydessä on Euroopan maista korkein.

Suuri osa meistä on itse sairastanut tai sairastaa parhaillaan tai tuntee lähipiirissään jonkun mielenterveyden häiriöön sairastuneen. Tiedämme, että siinä tilanteessa oma-aloitteisuus voi olla niin pahasti lamaantunut, että jo sängystä nouseminen on vaikeaa.  Juuri väitelleen tutkija Karoliina Ahosen mukaan suomalaisen palvelujärjestelmän ongelma onkin, että vakavasti sairastuneet on unohdettu, koska mielenterveyspalvelut on kehitetty kyvykkäille ja aktiivisille kansalaisille. Pitää siis osata vaatia ja kilpailuttaa terapia saadakseen apua. Vaikka oman terapeutin valinta on toki tärkeää terapian onnistumisen kannalta, se voi olla monille sairastuneille käytännössä ylivoimaisen vaikeaa ja kallista.

Vakava ongelma yhdenvertaisuuden kannalta on myös, että työ- tai opiskelukyvyn säilyttäminen on Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian tärkein mittari. Näin rajataan ulos esimerkiksi työkyvyttömyyseläkeläiset. Miksi palveluiden saatavuuden tärkein mittari on työkyky eikä inhimillisen kärsimyksen vähentäminen? Mitä se kertoo yhteiskunnastamme, jos tässäkin asiassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat unohdetaan?

Terapiatakuun toteuttaminen on tärkeää, jotta mielenterveyspalveluiden saatavuuteen liittyvä eriarvoisuus voidaan ratkaista, sillä se takaisi kaikille nopean pääsyn hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen. Terapiatakuuta vastustetaan sanomalla sitä liian kalliiksi. Huomattavasti kalliimmaksi käy, jos nykyiseen tilanteeseen ei puututa.

Kolumni julkaistu Kalajokilaaksossa 22.1.2020

Eduskunnalta merkittävä panostus Jokelanperän pyörätiehankkeelle

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta on päässyt sopuun valtion ensi vuoden budjettiin tulevista lisämäärärahoista eli niin sanotuista joululahjarahoista. Kansanedustajat Hanna-Leena Mattila (kesk.) ja Katja Hänninen (vas.) eivät pidättele tyytyväisyyttään tiedosta, jonka mukaan Jokelantien varteen suunniteltu pyörätien ensimmäinen vaihe tulee rakennettavaksi valtion rahoilla.

Hankerahoituksen toteutuminen huojentaa merkittävästi Raahen kaupungin investointipaineita vuodelle 2020, sillä Jokelan pyörätien rakentamiseen myönnetty rahasumma on täysimääräinen eli 750 000 euroa.

Kaikkiaan valtiovarainvaliokunnalla oli käsissään 40 miljoonan euron suuruinen potti, joista merkittävä osa osoitettiin erilaisiin tiehankkeisiin.

– Tiedossa oli, että rahoituksen saaminen ei tule olemaan helppoa, sillä tällä kertaa joululahjarahoja oli jakamassa viisi hallituspuoluetta, taustoittaa kansanedustaja Mattila.

Jokelantie on vilkkaasti liikennöity väylä, jota käyttävät autoilijoiden lisäksi koulumatkalaiset ja jalankulkijat. Hanke tulee merkittävästi parantamaan jalankulku- ja pyöräilyliikenteen sekä ajoneuvoliikenteen turvallisuutta.

– Pyörätiehankkeen toteutuminen oli vahvan yhteistyön tulos ja lisää Jokelan kylän vetovoimaisuutta, iloitsee kansanedustaja Hänninen, joka toimii eduskunnassa Kylätoimintaverkoston puheenjohtajana.

Pyörätien rakentaminen on tarkoitus toteuttaa kahden vuoden aikana. Ensimmäisessä vaiheessa toteutetaan 1,7 km:n mittainen pyörätieosuus välille Jokelantie 102-Jängentie.

Lisätietoja:

Katja Hänninen 050 512 3325

Hanna-Leena Mattila 040 588 5534 

Kelan toiminta vaarantanut perheen toimeentulon ja lisännyt byrokratiaa

Jätin kirjallisen kysymyksen hallitukselle Kelan toiminnasta. Kyseessä on tilanne, jossa Kela jatkoi toimeentulotuen leikkaamista Kelan oikaisuvaatimuskeskuksen päätöksestä huolimatta. Kyse on lapsen perusosan maksamisesta tilanteessa, jossa lapsi asuu vuoroviikoin kummankin vähävaraisen vanhempansa luona. Vanhemmat olivat sopineet, että äiti vastasi kaikista lapsen hankinnoista, joten äiti haki Kelasta lapsen perusosan osana toimeentulotukeaan ja isä ravintomenojen osuutta luonapitoviikkojen ajan.

On hämmentävää, että Kela oli ratkaissut vuoroviikkoperheen hakemuksen niin, että lapselta oli jäänyt yli vuoden ajan saamatta puolen kuukauden perusosa ravintomenojen ylittävältä osalta.

Äiti valitti päätöksestä ja Kelan oikaisuvaatimuskeskus hyväksyi valituksen ja ratkaisi asian äidin hyväksi. Tämän myötä Kela oikaisi päätöksensä niiltä kuukausilta, kuin mitä oikaisuvaatimuskeskuksen päätös koski ja jatkoi lapsen perusosan leikkaamista jälleen seuraavassa kuussa.

Käsittämätöntä on, että äidin mukaan Kelan juristin ohje kuului, että Kelan ei tarvitse noudattaa oikaisuvaatimuskeskuksen päätöstä.

Saadakseen siis lain suoman välttämättömän toimeentulon maksuun, äidin tulee hakea joka kuukausi jälkikäteisesti Kelan päätökseen oikaisu Kelan oikaisuvaatimuskeskukselta. Tämän jälkeen Kela palauttaa perustoimeentulotuesta leikkaamansa osuuden niiltä kuukausilta, mitä oikaisuvaatimus koskee.

Ei tämä voi mennä näin. Tällainen toiminta vaarantaa lapsen oikeuden riittävään toimeentuloon sekä lisää turhaa byrokratiaa. Onneksi hallitusohjelmassa luvataan parantaa vuorovanhemmuusperheiden asemaa sosiaaliturvassa.

Kysymykseni sosiaali- ja terveysministerille kuuluivat:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä turvatakseen lakien ja asetusten toteutumisen vuoroviikkoasumisessa elävien lasten perustoimeentulotuen maksatuksen toteutumiseksi?

Onko Kela toiminut ohjeistuksen, lakien ja asetusten mukaan, kun se automaattisesti leikkaa lapsen perustoimeentulotukea myös tapauksessa, jossa oikaisuvaatimuskeskus on hyväksynyt asiakkaan valituksen ja todennut, ettei perusosaa voi ko. tilanteessa leikata?

Työn halpuuttaminen kaatuu meidän kaikkien niskaan

Työ on parasta sosiaaliturvaa on hokema, josta olisin toivonut luovuttavan jo aikaa sitten. Niin huonosti se sopii monen työssäkäyvän ja toimeentulonsa kanssa kamppailevan arkeen. Elämme maassa, missä yhä useampi köyhä käy töissä. Ongelma uhkaa laajeta, kun ilmiö nimeltä työehtoshoppailu laajenee. Tästä on kysymys myös Postin tilanteessa.  Työantaja siirsi 700 pakettilajittelijaa toisen työehtosopimuksen piiriin, mikä tarkoittaa roimaa palkanalennusta.

Vasemmistoliitto otti viimeksi viime viikolla kantaa, että emme hyväksy työehtoshoppailua missään muodossa. Emme halua antaa tilaa kehitykselle, jossa työnantaja voi valita mieluisensa sopimuksen. Me puolustamme aina työntekijöiden oikeutta riittävään palkkaan ja reiluihin työehtoihin. Postilta valtionyhtiönä on erityistä syytä odottaa yhteiskuntavastuuta ja työntekijöiden kunnioittamista.

Postin tilanteessa työehtoshoppailuineen on siis kysymys ilmiöstä, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Nyt onkin tärkeä miettiä koko yhteiskunnan etua pitkällä aikavälillä. Mitä tapahtuu, kun työssäkäyvien pienituloisten joukko kasvaa? Lapsijärjestöt ja tutkijat ovat tuoneet pitkään esille huoltaan kasvavasta lapsiperheköyhyydestä ja sen moninaisista vaikutuksista lapsiin. Köyhyysriskiä kasvattaa perheen aikuisten työttömyys ja yksinhuoltajuus. Mutta aiempaa useammin köyhä lapsiperhe on sellainen, jos vanhempi tai vanhemmat käyvät töissä.

On selvää, että työehtoshoppailu lisää työssäkäyvien köyhien määrää entisestään. Minkälainen merkitys on koko yhteiskunnan tasolla sillä, että köyhyys esimerkiksi lapsiperheissä kasvaa? Tutkimukset osoittavat, että lapsuudessa koetulla köyhyydellä on vaikutuksia aikuisiälläkin. Tiedämme, että lapsena koettu köyhyys on yhteydessä alhaiseen koulutustasoon, mielenterveysongelmiin ja muita heikompaan hyvinvointiin. Myös meillä köyhyys ja huono-osaisuus periytyvät ja tämän ketjun katkaisemisessa tarvitsemme perheitä auttavia ratkaisuja, emme työehtoshoppailua.

Postin kiistassa ei ole siis kysymys ainoastaan postin työntekijöistä, vaan työehtoshoppailun laajentuminen vaikuttaa meihin kaikkiin. Siitä hyötyy pieni eliitti, joka kerää voitot taskuihinsa. Meille muille ilmiö tuottaa kärjistyviä ongelmia ja mahdollisesti tuloerojen kasvua. Tällä hetkellä myötätuntoni on kuitenkin ennen kaikkea postilaisten puolella. Tilanteen kiristyminen aiheuttaa nyt ennen kaikkea heille kohtuuttoman tilanteen.

Kolumni julkaistu Raahen Seudussa 27.11.2019

Tue kampanjaa lahjoituksella!

Hyvä ja turvallinen elämä
❤️ tekoja ihmisen parhaaksi

Laitetaan yhdessä palvelut kuntoon, turvataan jokaiselle riittävä toimeentulo ja pidetään kaikki mukana!

Halutessasi voit tukea kampanjaa lahjoituksella:
tilille: FI75 5381 0320 1337 52
saajaksi Katja Hännisen tukiryhmä
viestiksi: Katja jatkoon

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!