Lasten yhdenvertaisuus vaatii tekoja

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila luovutti viime viikolla ensimmäisen kertomuksensa eduskunnalle. Sen tavoitteena on luoda edellytyksiä kansallisen lapsipolitiikan rakentamiselle. Kurttila kuvaa aikaamme osuvasti hyvinvointivaltion alisuoriutumisen ajaksi, koska emme pysty pitämään kaikkein heikoimmassa asemassa olevia lapsia mukana. Hyvän lapsuuden turvaaminen kaikille lapsillemme pitäisi mielestäni olla politiikan tärkein asia.

Selvityksessä kysytään, huolehditaanko perheistä yhtä hyvin kuin vientiyrityksistä. Jaan Kurttilan huolen siitä, että lapsi- ja perhepolitiikka on tällä hetkellä hajanaista ja ristiriitaista. Meidän aikuisten on nyt kannettava vastuumme ja luotava lapsipolitiikalle selkeät päämäärät ja niiden toteutumista on seurattava tarkasti. Tämä onnistuu parhaiten, jos eduskunta tekee linjauksen kansallisen lapsistrategian valmistelusta. Määräaikaisilla hankkeilla on saatu paljon hyvää kehittämistä aikaan, mutta aivan niin kuin lapsetkin myös heitä koskeva politiikka tarvitsee ennen kaikkea jatkuvuutta.

Eduskunnassa keskustellaan tällä viikolla tärkeästä lapsipoliittisesta teemasta, sillä käymme keskustelun opposition välikysymyksestä koulutuksen tasa-arvosta. Lapsiasiavaltuutetun selvityksessä todetaan, että vaikka Suomella historiallinen kaari koulutustason nousussa on ollut komea, nyt huolta herättää koulutuksellisen tasa-arvon heikkeneminen ja nuorten syrjäytymisriskin kasvaminen. Mitä koulutuksen tasa-arvolle on tapahtunut, koska oppilaiden ja koulujen väliset osaamiserot ovat kasvaneet? Eikö hälytyskellojen pitäisi soida, koska tavallisimpia koululaisten terveysongelmia ovat mielenterveyden häiriöt?

Koulukiusaaminen heikentää lasten oikeutta täysimääräiseen kasvuun ja kehitykseen, eikä nykyinen lainsäädäntö aina tarjoa riittäviä keinoja puuttumiseen. Lisäksi oppilaitoksissa tapahtuva seksuaalinen häirintä on myös nyt nostettu esille Me too-kampanjan myötä. Lapsiasiavaltuutetun selvityksessä ehdotetaan, että perusopetuslakiin, lukiolakiin ja ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin lisätään säännökset kiusaamiseen puuttumisen menettelyistä ja vastuuhenkilöistä. Surullista on, että lapset eivät kerro kiusaamisesta ja häirinnästä useinkaan aikuisille. Luottamus siihen, että se auttaisi, on siis alamaissa ja tätä meidän aikuisten on nyt todella pohdittava.

Kolumni julkaistu Raahen Seudussa 28.2.2018

Kaikille oikeus alle 12-vuotiaan sairaan lapsen hoitoon

Eduskunnassa keskustellaan tänään viime vuonna jättämästäni lakialoitteesta, jossa ehdotetaan muutettavaksi työsopimuslakia. Lakialoitteeni tavoitteena on, että työntekijällä on oikeus tilapäiseen, enintään neljän päivän pituiseen hoitovapaaseen alle 12-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti. Nykyään oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen on vain alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmilla. Joissakin työehtosopimuksissa oikeudet tilapäiseen hoitovapaaseen saattavat olla nykyistä lakia paremmat, mutta vain lakia muuttamalla saamme kaikki perheet tasa-arvoiseen asemaan.

Monessa lapsiperheessä etenkin talvikausi on hankalaa, kun sekä lapset että välillä vanhemmatkin sairastavat. Lapset ovat yksilöitä. Osa pärjää hyvin itsekseen, mutta varsinkin kovassa kuumeessa olevaa tai muuten todella sairasta lasta on vaikea jättää yksin koko päiväksi. Moni vanhempi kokeekin, ettei 10-vuotias ole vielä tarpeeksi vanha sairastamaan yksin. Lakia kierretään muun muassa jäämällä itse sairauslomalle. Työsopimuslain muuttaminen niin, että vanhempien oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen jatkuisi 2 vuotta nykyistä pidempään olisi ennen kaikkea lasten etu. Lapsella on sairastaessaan oltava oikeus hyvään hoivaan ja aikuisen läsnäoloon.

Oikeudessa tilapäiseen hoitovapaaseen on myös muunlaisia perheiden yhdenvertaisuuteen liittyviä ongelmia. Tilapäisen hoitovapaan palkallisuus vaihtelee työehtosopimuksen mukaan. Lisäksi osa työnantajista saattaa vaatia heti ensimmäiseltä päivältä lääkärintodistuksen. Tämä saattaa johtaa täysin kohtuuttomiin tilanteisiin, kun oksennustaudissa olevaa lasta joudutaan viemään vain tämän takia lääkäriin. Olen kuullut myös huolestuttavia uutisia siitä, että lapsia viedään puolikuntoisena päiväkotiin ja kouluun, koska työnantaja ei katso vanhemman kotiin jäämistä hyvällä. Työn ja perheen yhteensovittamisesta kuulee paljon kauniita puheita, mutta tätä yhtälöä tällaiset työnantajien koventuneet asenteet eivät helpota tippaakaan.

Tasa-arvo tarvitsee panostuksia

Hallituksen perhevapaauudistuksen kaatuminen on ollut viime viikkojen kuumin puheenaihe. Uudistuksen kaatuminen ei kuitenkaan ollut yllättävää, sillä kokoomus oli valtiovarainministerin suulla antanut sille järjettömät reunaehdot. Uudistus olisi pitänyt toteuttaa kustannusneutraalisti. Toisin sanoen kokoomus ei ole valmis panostamaan perheiden ja työelämän tasa-arvolle merkittävään uudistukseen mitään.

Uudistukselle annetut lähtökohdat näkyivät hallituksen kaavailemissa malleissa, jotka julkaistiin pian hankkeen kaatumisen jälkeen. Hyvää niissä oli, että vanhempainvapaiden ansiosidonnainen jakso ja isyysvapaat olisivat pidentyneet. Ansiosidonnaisen osuuden kasvattaminen on tärkeää, sillä köyhyys on ollut pikkulapsiperheissä viime vuosina kasvussa. Lisäksi näen tärkeänä perheiden ongelmien ennaltaehkäisemiseksi, että vanhempainpäivärahojen vähimmäismääriä nostetaan.

Mutta koska uudistuksen reunaehtona oli kustannusneutraalius, ansiosidonnaisen osuuden pidentäminen olisi tehty leikkaamalla äitien mahdollisuutta pitää ansiosidonnaista vanhempainvapaata noin viisi viikkoa. Jos tasa-arvoon ei olla valmiita panostamaan taloudellisesti, siitä tulee tällaista nollasummapeliä. Toisen vanhemman tasa-arvon kasvattaminen on pois toiselta vanhemmalta, ja sitä me emme Vasemmistoliitossa voi hyväksyä.

Olen iloinen siitä, että perhepolitiikka on noussut vahvasti keskusteluun, mutta olen samalla huolissani siitä, mihin hallituksen leikkausinto sitä vie. Perhevapaauudistukseen kohdistuu valtavasti odotuksia. Välillä tuntuu, että sen oletetaan yksin ratkaisevan isien aseman perheissä ja naisten aseman työmarkkinoilla. Jos naiset halutaan perhevapailta nykyistä aiemmin töihin, tämä vaatii lisäksi panostuksia esimerkiksi varhaiskasvatukseen. Erityisesti äitien haluun palata perhevapailta töihin vaikuttaa vahvasti käsitykset varhaiskasvatuksen laadusta ja saavutettavuudesta. Hallituksen perhepolitiikan ristiriitaisuus tuleekin hyvin esillä siinä, että se heikensi varhaiskasvatuksen laatua päiväkotien ryhmäkokoja kasvattamalla sekä romuttamalla subjektiivisen päivähoito-oikeuden.

Monella pitkään kotihoidon tuella olevalla äidillä ei myöskään ole työpaikkaa, mihin palata. Hallituksen työllistämispolitiikkaa ei voi myöskään kehua siitä, että se sopisi hyvin pikkulapsiarkeen. Mitä tapahtuu, jos työttömän vanhemman on karenssin uhalla otettava töitä vastaan hyvin lyhyellä varoitusajalla ja lapsella ei ole hoitopaikkaa? Tai miten sopii työpaikan vastaanottaminen hyvin pitkän matkan päästä, jos perheessä on pieniä lapsia? Nämä ongelmat ovat arkipäivää erityisesti yhden vanhemman perheissä.

Toivottavasti seuraavaan hallitusohjelmaan saadaan perhevapaauudistus, joka kasvattaa erilaisissa tilanteissa olevien perheiden valinnanvapautta ja tasa-arvoa.

Kolumni julkaistu Kalajokilaaksossa 21.2.2018

Toimeentulotukea saavien lapsiperheiden tilannetta helpotettava

Hallitus esittää, että lapsilisän yksinhuoltakorotusta nostetaan 48,55 eurosta 53,30 euroon lasta kohden kuukaudessa. Nosto ei kuitenkaan hyödytä kaikkein pienituloisempia, toimeentulotukea saavia perheitä. Toimeentulotukea hakiessa lapsilisä otetaan huomioon tuen määrään vaikuttavana tulona.

– Toimeentulotukea saavia lapsiperheitä on paljon ja heidän suhteellinen määränsä vaihtelee myös alueellisesti merkittävästi. Vuonna 2014 suhteellisesti suurin luku oli Uudellamaalla, eli 10,6 prosenttia ja pienin luku oli Keski-Pohjanmaalla, missä luku oli 6,3 prosenttia. Nämä ovat hurjia lukuja, joilla on vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen, kansanedustaja Katja Hänninen sanoo.

Lapsiperheköyhyydestä on valtavasti tutkimustietoa. Jo hyvin pienet lapset stressaavat perheensä toimeentulosta ja erityisesti perheiden pitkään jatkuneet taloudelliset ongelmat vaikuttavat lasten hyvinvointiin.

– Lapsiperheköyhyyden taustalla on monenlaisia tekijöitä. Yksi tekijä liittyy nimenomaan perherakenteeseen. Yksinhuoltajaperheillä köyhyysriski on paljon korkeampi kuin niissä perheissä, joissa on kaksi huoltajaa. Tähän lapsilisän yksinhuoltajakorotus ei siis pysty kuin osittain vastaamaan, koska osa perheistä ei korotuksesta hyödy lainkaan, Hänninen toteaa.

Perusturvan matala taso on merkittävä syy lapsiperheköyhyyden taustalla. Perhepoliittisten tulonsiirtojen reaaliarvo on romahtanut. Tämä vaikuttaa erityisesti köyhiin lapsiperheisiin, joissa tulonsiirtojen osuus käytettävistä tuloista on kolminkertainen verrattuna muihin lapsiperheisiin.

– Toimeentulotukea saavien perheiden tilannetta on helpotettava. Tutkimukset osoittavat, että jos vanhemmat ovat saaneet pitkään toimeentulotukea, tällä on vaikutuksia esimerkiksi lasten koulutustasoon, mielenterveysongelmiin ja toimeentulo-ongelmiin aikuisiässä.

Katja Hänninen on tehnyt vuosina 2014 ja 2015 lakialoitteen siitä, että lapsilisää ei oteta huomioon tulona toimeentulotukea hakiessa.

Lisätietoja: Katja Hänninen, katja.hanninen@eduskunta.fi, 050 512 3325

Terveet talot, terveet ihmiset

Erilaiset sisäilmaongelmat ovat lisääntyneet hälyttävästi. Sisäilmaongelmista kärsii valtava määrä ihmisiä, joista osa on menettänyt sekä terveytensä että kotinsa.

Heillä ei ole aikaa odottaa, eikä varaa kalliisiin ja pitkiin oikeusprosesseihin. He tarvitsevat apua heti. Ongelman laajuus on tiedossa. Jo viisi vuotta sitten, vuonna 2012 valmistui eduskunnan tarkastusvaliokunnan raportti home- ja kosteusvaurioista. Raportissa esitetään useita toimenpiteitä ongelman ratkaisemiseksi, mutta niitä ei ole otettu käyttöön. Myös Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn korjausavustusjärjestelmä kosteusvaurioiden korjaamiseen on lopetettu tämän vuoden alussa. Tämä tarkoittaa sitä, että terveyshaitoista kärsivät ihmiset on jätetty oman onnensa nojaan ja kolmannen sektorin autettaviksi.

Sisäilma sairastuttaa kouluissa ja päiväkodeissa. OAJ:n mukaan jopa kaksi kolmasosaa kouluista kärsii sisäilmaongelmista. Homekouluja on näistä jopa 20 prosenttia, eli noin 100 000 lastamme altistuu homeongelmille jokaisena koulupäivänä. Pahimmillaan altistuminen sisäilmaongelmille alkaa jo päiväkodista ja jatkuu peruskoulun kautta työpaikalle.

Ongelma ei tietenkään koske vain julkisia tiloja, vaan moni perhe on menettänyt oman kotinsa home- ja kosteusvaurioiden takia. Kun lapset sairastuvat ja vanhemmat menettävät työkykynsä, niin mitä jää jäljelle? Kun koti ja terveys menee, jäljelle jäävät vain kivut, velat ja epätoivo.

Sisäilmasta sairastuneiden tilannetta vaikeuttaa myös se, että diagnosointi ei ole kunnossa. Lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset eivät välttämättä osaa tunnistaa oireiden perusteella ongelmien syytä. Liian moni on kokenut vuosien pompottelun, leimaamisen luulosairaaksi ja oireiden vähättelyn ennen kuin saa oikean diagnoosin ja apua sairauteensa.

Me tarvitsemme terveitä taloja, jotta voimme pysyä terveinä. Jokaisella on oikeus työskennellä ja opiskella ilman vaaraa sairastua. Kosteusvaurioiden ennaltaehkäisy on halvin ja inhimillisin keino, mutta sairastuneiden ja altistuneiden auttamiseksi tarvitaan toimenpiteitä heti. ARAn korjaus- ja neuvontajärjestelmä pitää palauttaa ja valtion avustuksia julkisten tilojen peruskorjaushankkeisiin on lisättävä.

Home- ja kosteusvaurioiden korjaamiseen täytyy osoittaa riittävät taloudelliset resurssit. Lisäksi on tärkeää, että rakentamisessa otetaan käyttöön vastuupykälät, jotka saattavat vahingonkorvausvelvolliseksi yritykset, jotka huolimattomuuttaan ovat rakentaneet sutta ja sekundaa. Joukkokanneoikeuden säätäminen on tärkeää lasten ja työntekijöiden oikeusturvan takaamiseksi. Lainsäädäntöä on siis kehitettävä, jotta ihmisten oikeusturva voidaan varmistaa kaikissa tapauksissa. Meillä ei ole varaa sairastuttaa lapsiamme ja jokaisella on oikeus terveellisiin tiloihin.

Kolumni on julkaistu Kalevassa 1.11.2017

Kirjoitukset kuukausittain

Uutiskirje

Tilaa kirjeitä eduskunnasta!